Sivut

tiistai 12. joulukuuta 2017

Helsinki Voittaja 2017 näyttelyn kuulumisia

Voi tätä Majta! Pääsipä yllättämään näyttelypuolella minut ja varmaan aika monen muunkin! :D

Voitettiin tosiaan tässä edeltävästi Koiramessujen fb-sivustolla arvonnasta ilmainen osallistuminen Helsingin messarin näyttelyyn. Ilmoitin Majn sitten pienen pohdinnan jälkeen sunnuntain Voittaja näyttelyyn. Ajatuksissahan oli käydä hakemassa ihan se sileä EH arvio jälleen KoiraNetin tietoja somistamaan.

Mutta mitä vielä! Saavuimme paikalle, odotimme yli 2 tuntia oletetun kehän alun jälkeen sitä, että Maj pääsisi kehään. Tässä ajassa Maj kerkesi ottaa pienet torkutkin kehän reunalla siinä vilskeessä ja hälinässä mikä paikalla oli.

Lopulta alkoi tervunarttujen luokat. Ensin juniorit, sitten nuoret ja sitten olikin vuorossa avoin luokka, johon Majn olin ilmoittanut. Handlerina toimi Emma, joka esitti upeasti Majn!

Ensin tuomari hieman katsasti rivissä koiria ja sitten aloitti yksilöarvostelut. Rauhallisesti ja tarkasti tämä erikoistuomari Daniel Juif (Ranskasta!) tarkasteli ja tutki koiraa. Maj seisoi ja antoi katsoa hampaat. Antoi tunnustella ja ravasi Emman ohjauksessa kehässä kauniisti. Lopulta (ihan järjettömän pitkältä ajalta tuntuneiden minuuttien jälkeen) tuomari antoi laatuarvion: Erinomainen! Se tunne mikä tästä jo tuli oli ihan mielettömän hieno! Maj, ERINOMAINEN!

Koira, esittäjä ja minä olimme kaikki yhtä hymyä tämän jälkeen! Tämä tarkoitti siis sitä, että mentiin vielä kilpailuluokkaan kilpailemaan luokkavoitosta. Onneksi se tuli pian! Siinä tuomari jälleen tuijotteli koiria ja tuumaili. Vaihtoi koirien järjestystä niin, että Maj oli hetkellisesti jo ensimmäisenä. Mutta sitten kuitenkin toisen koiran mittasuhteet veivät voiton Majn kauniista päästä (jota tuomari vielä erikseen kehui handlerille!). No, sijoitus toinen ja lisäksi merkintä SA eli sertifikaatin arvoinen.

Tässä kohtaa luulin jo jälleen, että saadaan lähteä kotiin, mutta eipä mitään. Laatuarvostelu ERI, luokkasijoitus AVK2 ja SA tarkoittivat sitä, että Maj osallistuu vielä Paras narttu kehään. Sitä sitten seuraavaksi odottelemaan. Odotuksen jälkeen päästiin sitten siihen osuuteen kilpailua. Kaikkiaan kahdeksan narttua osallistui tähän kehään. Siinä pärjäsivät valiot, avoimen sekä veteraani luokkien voittajat. Tämän kehän jälkeen luulin taas, että saadaan lähteä kotia kohti, kunnes selvisi, että eipä vielä voidakaan, kun mennään kisaamaan vielä SERTistä.

Se vasta jännittävä kehä olikin. Tuomari otti taas arvioinnin rauhassa. Tuijotteli ja katseli kolmea koiraa eri suunnista. Muutti järjestystä. Jossain vaiheessa taas Maj päätyi riviin ensimmäiseksi. Sitä sydän tykyttäen seurasin sitten kehän reunalta, että vieläkö tuomari vaihtaa koirien paikkoja vai olisiko hiljalleen päätöksen aika. Tuomarilla kädessään SERTi ruusuke ja VARASERTi ruusuke. Kehässä kolme koiraa. Jännitys tiivistyi, kun tuomari otti taas pari askelta Majta lähemmäs ja loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen ojensi handleri-Emmalle SERTi ruusukkeen ja todistuksen! Mikä riemu tästä repesi! Aivan huikea tunne! Maj oli tiukassa kisassa pärjännyt kuin olisi ennenkin käynyt näyttelyissä :D

Tässä vielä tämän ERI, AVK2, SA ja SERT näyttelytulokseen oikeuttanut arviointi suomennettuna:
"Täysi purenta. Hyvä maski. Tasapainoinen koira. Erinomainen yhdensuuntaisuus. Litteä kallo. Pitkähköt korvat. Erinomainen kaula. Erinomainen täyteläinen rinta. Hieman laskeva lanne. Iloinen häntä liikeessä (suomentaja pohti, että tarkoittanee liikkeessä hieman korkea-asentoista häntä). Erittäin hyvät liikkeet."

Sertipää palkittiin siis jo toisessa polvessa! Nimittäin Majn isä Hunni saanut SERTin myös hyvästä päästään :D Vaikka kyllä Hunni, ainakin minun silmääni, on muutenkin erittäin komea belgi!




 

maanantai 30. lokakuuta 2017

TK1 - suoritettu!

Siinä se nyt on! Meidän toinen koulutustunnus! Lauantaina 28.10.2017 ajeltiin Majn kanssa Kouvolaan tokokokeeseen alokasluokkaan tavoittelemaan kolmatta ALO1-tulosta. Ja sehän meni melkein kuin Strömssössä!

Paikalle saavuttiin ajoissa. Kävin ilmoittamassa koiran ja sitten lähdin pissattamaan Majta. No, ajatuksissani sitten hain koiran autosta ja ajattelin, että mennään vähän haistelemaan hallia rauhassa ennen suorituksia, kun aloitusajankohtaan oli vielä hyvinkin melkein 50 minuuttia aikaa. Eipä siinä mitään. Päästiin halliin, niin jo huudeltiin siellä meidän numeroa. Ei muuta kuin äkkiä tuomarin luo sitä varten, että katsotaan koiran sosiaalisuus. Ja siitä sitten kylmiltä heti kentälle. Meinasi tipahtaa leuka lattiaan, kun ymmärsin, että tässähän joudutaan tosi toimiin heti!

Siitä sitten taaperrettiin hieman hämmentyneinä Majn kanssa kentälle paikalla oloon. Koirakin hieman huolestuneena katseli minua, kun sydän hakaten yhtäkkiä oltiin kentällä koesuorituksessa. No, eipä siinä mitään. Koira viereen ja käskyllä maahan ja sitten siirryttiin odottamaan. Itse paikkamakuu meni hienosti. Siinä Maj pötkötti rauhassa. Liikkeen lopussa, kun päästiin koirien luo ja olin antamassa istumaan nousu käskyä, niin ennakoi sen verran siinä, että tuli vain 9 pistettä tästä.

Koesuoritus meni suurelta olisin erinomaisesti muuten! Ainakin aiempaan tasoon nähden. Liikkeestä maahanmenosta tuli 9 pistettä, Maj valuu niin hitaasti maahan. Luoksetulosta jälleen täysi kymppi sekä samoin noutokapulan pitämisestä 10 pistettä. Ja yllätyksekseni seuraamisesta tuli myös 10 pistettä! Jotain on siis tässä edellisten kokeiden jälkeen tapahtunut seuraamisessa. Estehypyssä sitten mikään ei oikein mennytkään enää hyvin. Jättäessä koiran esteen taa, ehdin ajatella, että nyt taisi jäädä vähän kauas. Ja niinhän se jäi. Siitä seurasi se, että Maj päätti mennä siitä mistä aita on matalin ja kiertää esteen. Eipä siitä sitten korjattavaa ollut, 0 pistettä. Tämän jälkeen vielä pelätyt kaukokäskyt, joista jälleen napsahti 2 pistettä pois, koska kaksi käskyä tarvi, että nousee istumaan. Toisaalta tämä oli kyllä minun mokani, koska jos olisin sekunnin odottanut pidempään, niin olisi ehkä koira noussutkin ensimmäisellä käskyllä.

Eipä mitään. Kokonaisvaikutus 9 pistettä. Yhteensä 168 pistettä, joka riitti ykköstulokseen ja sitä kautta koulutustunnukseen TK1. Huh! Nyt ei muuta, kun treenaamaan AVO-luokan liikkeitä! (Linkki koesuoritukseen youtubeen tulee, kun saan suorituksen koneelle ;) )


PS. Pitihän Maj tästä tuloksesta palkita. Sai oman juustohampurilaisen!


Edit. Tässä vielä linkki koesuorituksen videointiin youtubeen: https://youtu.be/4DlrnhTb5AA

perjantai 20. lokakuuta 2017

Hylätty

No niin. Se ensimmäinen niin sanottu tärkeä koe tuli ja meni. Ei siis läpi. Mutta ei hätää. Huoli ei ole tämännäköinen. Nyt tiedetään taas mitä treenata ja on selkeä suunta tekemisellä.

Majn kanssa tavoitteena siis Pelastuskoiraliiton alaiset pelastuskoirakokeet ja sitä myöten jonain päivänä pelastuskoiran työ. Ensimmäinen askel (ihan virallinen sellainen), otettiin muutama viikko sitten lauantaina. Mentiin pelastusjäljen peruskokeeseen.

Koehan alkaa sillä, että kokeeseen ilmoittaudutaan. Piti täyttää lomake, johon laitettiin koiran tiedot ja varmaan ohjaajankin (en enää muista...) tietoja. Koepaikalle, kun lopulta päästiin, niin ilmoittauduttiin. Täytettiin koekirja (näitä on nyt yhteensä kolme erilaista kaapissa) ja valmistauduttiin henkisesti suoritukseen.

Se jännitys, mitä tässä koetta edeltävät viikot ehdin potea, ei ollut niin valtava kuin kuvittelin sen olevan. Eipä aikaakaan ollut jännittää kuin pari viikkoa. Toki koepäivänä jännitys sitten vei mukanaan ja se ei valitettavasti tuonut tuloksia tällä kertaa.

Palataan takaisin kokeeseen. Kokeessa ensimmäisenä on sosiaalinen osuus. Tässä siis testaajan eteen kokoontuvat kaikki kokeeseen osallistuvat koirakot riviin. Siinä rivissä pitää olla kauniisti. Ei saa syödä naapurin koiraa. Eikä testaajaa. Testaaja voi tulla itse joko koirakon luo tai pyytää koirakkoa tulemaan luokseen, oman mielensä mukaan. Me pääsimme lähestymään testaajaa. Tämänhän tehtävän Maj hallitsi hienosti! Ei syönyt testaajaa, eikä häiriökoirana toiminutta vuosikasta rottweileria, joka innokkaasti omassa tehtävässään toimi. Sai testaajalta rapsutukset ja kehut hyvästä luonteesta.

Sitten suunnattiinkin metsään. Pääsimme pysäköintipaikalle, josta lähdimme lähestymään jäljen nostopaikkaa. Ensin tarkastettiin kuitenkin koiran hallinta. Se testattiin niin, että noin 50 metrin matkan seurautin koiraa vapaana. Riitti, että koira seuraa siinä vierellä kohtuullisen kivasti, eikä lähde sinkoilemaan. Maj suoritti tämän osuuden mallikkaasti ja seurasi iloisesti minua. Sen jälkeen koitti paikalla olo. Tämän kanssahan me tuskailimme keväällä pitkällisesti, mutta lopulta selätimme sen ongelman. Ei siis tuottanut tuskaa Majlle makoilla paikallaan kolmea minuuttia.

Lopulta saatiin koira sitten valjaisiin ja nenä kohti nostojanaa. Maj lähti innokkaasti tekemään töitä ja haistelemaan nostojanaa. Tähänhän me sitten jäätiin. Maj ilmeisesti oli nostanut oikean jälken, mutta sitten kuitenkin alkanut epäröimään, että ei tämä nyt ehkä olekaan se mitä halutaan ja nostelikin sitten noin kymmenkunta mielikuvitusjälkeä minulle. Lienee tämä omasta jännityksestäni johtuvaa. En vain saanut koirasta ja hänen ilmaisustaan kiinni

Siinähän se sitten olikin. Ei päästy virallisesti jälkeä ajamaan eikä siten koetta läpi. Eipä auta kuin harjoitella lisää. Siinä kuitenkin vielä sitten lähdettiin ajamaan se oikea jälki vielä päivän päätteeksi. Kovasti koira teki töitä ja lopulta kaivoikin sitten jälken esiin. Sitä seurailtiin ja kaksi viimeistä esinettä löydettiin. Ei ollut helppo nakki koiralle (ja minulle) tämä. Ehkä ensi kerralla sitten!

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Toinen ALO1 tulos suoritettuna!

Ihan mahtava koira tuo Majsteri on! Tänään käytiin belgien tokon rotumestaruuskisoissa pyörähtämässä ja suorittamassa toinen ALO1 tulos.

Viime yönä ei meinannut nukkumisesta tulla yhtään mitään, kun jännitti niin paljon. Oli perhosia vatsassa ja ajatuksissa pyöri, että mitäs sitten tehdään, jos Maj lähtee humputtelemaan liikkeiden välissä, tai vielä pahempaa, niiden aikana?! Aamulla kello soi jo viideltä. Torkutin sitä puolisen tuntia ja sitten totesin, että pakko nyt on nousta ylös ja mennä kahvia keittämään.

Kahdeksan jälkeen auto oli jo melkein Kangasalalla, jossa kisat sitten olivat. Sinne saavuttuani ei jännitys yhtään helpottanut. Maj oli torkkunut suurimman osan matkaa häkissään auton takaosassa, koska olihan nyt herätty ihan liian aikaisin hänen makuunsa...

Lopulta oli koira ilmoitettu paikalla olevaksi ja kello oli niin paljon, että kokeet pääsivät alkamaan. Meidän kisanumero oli 9, joten tällä kertaa joutui vähän odottelemaan. Toisaalta pääsi katsomaan muidenkin suoritukia (ja vähän jännittämään siinä sivussa).

Paikalla makuu ryhmässä suoritettiin neljän koirakon ryhmissä. Meidän mennessä radalle oli hieman hämminkiä, että kuka nyt on numero 9, kun AVO-luokasta siirtyi koira meidän ALO-luokkaan ja jotenkin siinä sitten meitä oli kaksi numerolla 9... Onneksi tästä selvittiin ja päästiin kehään ensimmäiseen koitokseen. Maahan meno ja paikalla pysyminen ei tuottanut ongelmaa, mutta yhden pisteen verran vei, kun kahdesti jouduin komentamaan istumaan suorituksen lopussa. Toki ei hätää, siitä oli vain suunta ylöspäin.

Vein Majn auton lepäämään hetkeksi ennen varsinaista suoritusta. Siinä katsellessa muiden tekemistä jännitti kovasti. Yritin tsempata itseäni siihen ajatukseen, että tämä on vaan kokeenomainen harjoitus, mutta en tiedä oliko siitä lopulta apua.

Onneksi sitten päästiin jo suorittamaan lopulta. Ensimmäinen liike oli liikkeesta maahanmeno, josta pisteitä tuli 9½. En ihan täysin tiedä mistä puolikas piste meni, ehkä teen jonkun avun tai sitten maahanmeno on aavistuksen hidas. Mutta tyytyväinen olen!
Toisena liikkeenä oli noutoesineen pitäminen. Siitä napsahti 10 pistettä! On kannattanut treenata!
Kolmantena seuraaminen, josta pisteitä 8. Hitaassa kävelyssä ongelmana se, että meinaa istahtaa (ja kerkesi istahtaakin pari kertaa) aina... Ja yhden täyskäännöksen teki aika irrallaan minusta. No, ei mitään. Hyvät pisteet silti!
Tämän jälkeen tehtiin luoksetulo ja sehän meni taas nappiin! 10 pistettä! Oi sitä onnea!
Estehypystä jälleen 10 pistettä! Tällä kertaa minä annoin ihan eri käskyn, kun estehypyssä normaalisti, mutta onneksi Maj tiesi mitä tehdä! Normaalikäsky on "hyppy", tänään sanoin "sivu". Siinä hetkessä, kun avasin suuni, niin ehdin ajatella, että mitä mä nyt tällaisen käskyn oikein tässä annan...
Sitten viimeisenä kauko-ohjaus. Siitä tuli jälleen 8 pistettä. Ei noussut ensimmäisellä käskyllä istumaan. Täytyy sitä selkeästi treenata!

Kokonaispistemäärä oli 183, jolla saldoksi siis toinen ALO1 tulos! Yhden tuloksen päässä TK1 koulutustunnuksesta enää ollaan! Tämän huikean pistesaaliin lisäksi, sijoituttiin kolmanneksi alokasluokassa ja vielä samalla sijoituksella oltiin belgien rotumestaruudessa alokasluokan kolmasia. Tästä hyvästä saatiin jo ihan mukavat palkinnotkin. Edeltävästi myös lykättiin itsemme joukkueeseen, ja siinäkin kisassa pärjättiin hienosti! Team Belgitytöt tulivat toiseksi ja saatiin vähän lisää ruokaa ja mitaleita kotiin tuomisiksi.

Ai, että mä olen ylpeä ja onnellinen tästä koirasta! Niin on mahtava harrastaa kaikkea! Innokas ja oppivainen otus! Toivottavasti pystyn itse saamaan itsestäni ohjaajan irti jatkossakin kaiken ja vähän ylikin, että pääsee Maj ja hänen loputtomat mahdollisuutensa oikeuksiin!

PS. tässä linkki vielä YouTubeen, josta voi tämän koesuorituksen nähdä :) https://youtu.be/4Qlcb83Lei4

maanantai 28. elokuuta 2017

BH - hyväksytty

Keväällä aloitettiin jo valmistautuminen BH-kokeeseen Majn kanssa. Käytiin kaksi kurssia treenailemassa ja ihmettelemässä sitä. Opeteltiin tottelevaisuuskaaviota niin, että osaisin sen unissanikin. Huh! Paikalla olon treenaaminen oli maaliskuussa vielä niin alkutekijöissä, että tuntui siltä kuin sitä ei varmaan koskaan saataisi kuntoon.
Niin sitä kuitenkin palaset loksahtelivat paikoilleen. Hiljalleen ja varmasti. Seuraaminen, istuminen, luoksetulo. Paikalla olo.

Eilen aamulla sitä käytin Majn minimaalisella pienellä kävelyllä, laitoin koiran autoon ja sitten auton nokka kohti Nastolaa. Puolitoista viikkoa aiemmin oli alkanut Majlla juoksu ja se mietitytti edelleen. Mitenhän koira siitä huolimatta jaksaisi keskittyä ja toimia? Pysyisikö Maj nyt paikalla olossa, minun seistessä häneen selin, monta pitkää tuskallista minuuttia häiriön alla? Samaan aikaan vielä, kun toinen koirakko suorittaa omaa kaaviotaan ja tekeepä vielä luoksetulon siitä vierestä...

Hammasta purren ja jännittyneenä saavuin koepaikalle. Ostin koekirja ja täyttelin koiran tiedot sinne. Otin numeroliivin ylleni ja palasin autolle pissattamaan koiran. Rapsutin Majta, joka vain nautti huomiosta. Sitten tarkastettiin tunnistusmerkinnät koirilta ja tuomari ainakin tuntui pitävän Majsta, eikä häiriintynyt Majn liehakoinnista.

Sitten alkoikin itse koe.Pääsin seuraamaan ensin muiden BH suorituksia. Ensimmäisenä Pyry, bordercollie, suoritti kaavion ja paikalla olon hienosti! Pyryn kanssa päästiinkin kesäkuun alussa treenaamaan hieman suppeammassa kaavassa BH:n paikalla oloa, joten tuttua koiraa oli mukava kannustaa. Oli hienoa nähdä kuinka koirakko selvisi tehtävästä hienosti, vaikka jännitys olikin käsin kosketeltava!

Meitä ennen oli kahdeksan koirakkoa. Minä ja Maj numerolla yhdeksän ja meillä sitten parina numerolla kymmenen juoksuinen saksanpaimenkoira. Siinä sitä sitten jännitettiin yhdessä, miten nämä juoksuiset koirat tästä koettelemuksesta selviävät.

Viimein oli meidän vuoro. Jännityksen vallassa mentiin tervehtimään tuomari ja todettiin, että koira on kiva, eikä syö tuomaria. Tämän jälkeen meidät ohjattiin aloituspaikalle. Siitä sitten suorittamaan. Tuntui kuin kaikki oppi olisi kadonnut hetkessä päästä! Ensin 50 askelta suoraan seuraamista, sitten täyskäännös. Tämän jälkeen mietin, että miten tämä seuraaminen on näin pitkää, kunnes muistin, että juokse! Sitten hitaasti! Sitten oikealle ja niin edelleen. Ensin tämä kaikki niin, että koira on kytkettynä ja sitten vapaana. Tästä selvittiin lopulta mukavasti ja arvioksi tästä tuli hyvä. Sitten tehtiin jäävät, joissa minä itse muutaman tahattoman käsiavun koiralle annoin, joten niistäkin arvioiksi tuli vain hyvä. Luoksetulon Maj teki hienosti ja vauhdilla.

Sitten olikin vuorossa eniten jännittämäni paikalla olo. Koira piti jättää merkittyyn paikkaan ja siirtyä noin 30 askeleen päähän koirasta. Kävellessäni Majn luota pois en ajatellut muuta kuin, että "Pysy siellä! Pysy!" Yritin muistaa hengittää koko ajan seistessäni ja tuijottaessani estettä edessäni. "Hengitä", kannustin itseäni. Jossain vaiheessa muistutin itseäni, että kai se koira on edelleen paikoillaan, koska ei ole tuomari komentanut minua koiraa hakemaan.

Lopulta, loputtomien pitkien minuuttien jälkeen, tuomari käski palata koiran luo. Kääntyessäni ympäri, huokaisin helpotuksesta nähdessäni Majn makoilemassa ryhdikkäästi paikoillaan edelleen. Paikalla olo häiriön alaisena: Erinomainen!

Tottelevaisuusosio: Hyväksytty!

Suurin jännitys helpotti tässä kohtaa! Sitten olikin edessä siirtyminen kaupunkiosuuteen. Se onneksi meni paljon nopeammin kuin olin odottanut. Kaikki meni siinä hienosti ja kotiin lähdetiin koekirjan kanssa, jossa merkintänä hyväksytty BH-koe.

Huikeaa!! Nyt onnellinen ja ylpeä olo! Kyllä Majn kanssa vaan on superhelppoa ja -hienoa harrastaa ihan mitä vaan!

Ps. Käytiin toissa viikolla virallisissa silmätarkastuksissa - Silmät terveet!

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kilpaura avattu

Sanotaanko nyt ensin vaikka, että vuosi sitten olin vielä täysin vakuuttunut siitä, etten tule mihinkään muihin kokeisiin osallistumaan Majn kanssa kuin pelastuskoirakokeisiin. No, vuoden mittaan sitä on alkanut kuitenkin haaveilla, että josko kuitenkin sitä jotain muutakin tekisi. Ensin heräsi ajatus BH:n suorittamisesta. Siitä keskustelin sitten Majn isän omistajan Minnan kanssa ja siinä yhteydessä tuli ilmi, että TOKOn alokasluokka voisi olla vielä "helpompi" aloitus. Tästä sitten heräsi ajatus, että josko sitä kokeilisi. Edellisessä tekstissä tosiaan kerroin, kuinka käytiin kokeilemassa möllitokoa ja se meni jo ihan kivasti.

Nyt eilen 15.7.17 uskallettiin mennä ihan oikeisiin TOKOn kokoisiin. Viimeinen viikko toki meni jännittäessä, että alkaakohan Majn juoksu jo vai eikö ala... Onneksi ei alkanut! No, kuitenkin alokasluokassa oli 6 koirakkoa. Yksi berninpaimenkoira, kaksi belgianpaimenkoiraa, yksi karkeakarvainen mäyräkoira, yksi sheltti ja yksi valkoinenpaimenkoira. Berni eikä sheltti olleet aiemmin kisanneet, joten samalla viivalla heidän kanssaan oltiin.

Oma jännitys nosti päätään jo pari viikkoa sitten, kun tajusin, että kokeet ovat ihan nurkan takana! Aamulla sitten jännitys nousi ihan uusiin lukemiin ja koirakin sen taisi jo aistia. Tavallaan teki mieli jättää väliin koko koe, mutta sitten kuitenkin oma halu kokeilla ja nähdä, että miten tässä käy vei voiton ja kohti koepaikkaa lähdettiin jännityneinä.

Paikalle päästyämme ilmoittauduin kokeeseen ja sain ehkä pieneksi järkytykseksi kuulla, että olemme ensimmäisinä menossa radalle Majn kanssa. Tästä järkytyksestä selvittyäni täyttelin kisakirjaan tiedot ja sitten jäätiin seuraamaan AVO-luokan suorituksia. Siinä kohtaa oli jotenkin huojentavaa nähdä, että myös siinä luokassa olevat koirat saattoivat nollata jonkin osan. Eikä kaikki ollutkaan niin täydellisiä aina.

Hiljalleen minuutit matelivat ja pääsimme lopulta aloittamaan ALO-luokkaa. Ensimmäisenä tuomari totesi, että oikea koira osallistumassa kisoihin tarkastamalla sirun (niiltä koirilta, jotka eivät aiemmin kokeisiin olleet osallituneet niin tarkastettiin siru). Sen jälkeen koitti luoksepäästävyys osuus. Siitä olen ylpeä! Maj rauhallisesti käveli tuomarin luo ja antoi silittää ja tarkastaa, ettei juoksua ole! Aiemmin koin hieman ongelmallisena ihmisten luo menemisen, koska Maj yritti suorastaan uida liiveihin, joten tämä tyyneys on nyt ollut kehitys oikeaan suuntaan. Toki varmasti koira aisti minunkin jännitykseni ja sen vuoksi hieman rauhallisempana meni tilanteeseen.
No, tästä siis selvittiin ja päästiin sitten suorituksiin.

Ensimmäisenä paikalla olo makuuasennossa
minuutin verran. Eniten jännitti, että lähteekö Maj humputtelemaan sillä hetkellä, kun otan taluttimen irti... No ei lähtenyt! Siinä se istua nökötti vierelläni ja odotti käskyä käydä maahan rauhassa. Saatiin koirat maahan ja siirryttiin muutaman kymmenen metrin päähän odottamaan, että se pitkä minuutti kuluu. Maj makoili rauhallisena ja kuitenkin tarkkaavaisena paikallaan. Ei yrittänyt ryömiä minua kohti eikä mitään muutakaan. Jännitysmomentin paikalla makuuseen toi yksi uhkarohkea perhonen, joka siinä lenteli muutama metri Majn edessä. Näin koiran kiinnittävän siihen huomiota ja olin jo ihan varma, että kohta lähtee sellainen perhosen pyydystäminen käyntiin, että... Eipäs lähtenyt! Siellä Maj makasi paikallaan ja perhonen sai lennellä rauhassa. Paluu koiran luo ja siinä piti vielä jännittää, että malttaako Maj odottaa käskyä nousta istumaan vai ennakoiko tulevaa. Ei tässäkään vielä tehnyt mitään outoa ja nousi vasta käskyllä! Ensimmäinen liike ja 10 pistettä!

Tämän jälkeen pieni hengähdys tauko ja toinen koira kolmikko suorittamaan paikalla oloa. Siinä kerkesi kiitellä ja kehua koiraa hyvästä suorituksesta.
Se hetki ei kauaa kestänyt, kun jo pitikin sitten lähteä kehään omaan yksilösuoritukseen. Ensimmäisenä estehyppy. Sen kanssa muutama päivä jälleen oli taisteltu, koska oli vaan niin paljon kivempaa kiertää estä kuin hypätä sen yli Majn mielestä useamman kerran. Aamulla kerran kotona hypättiin omatekoinen este, joka onneksi sujui. No, kisasuoritus lähti liikkeelle mukavasti. Koira jäi ensimmäisellä käskyllä odottamaan. Pääsin itse omalle paikalleni ja kutsuin Majn luokseni. Hyppy meni sulavasti ja kauniisti! Hypyn yhteydessä Maj tulee normaalisti eteen ja siitä käsken sivulle, mutta tällä kertaa Maj päätti tehdä saksalaisen sivulle tulon hypyn loppuun. Toki sydän kerkesi jättää lyönnin välistä, kun koira syöksyy väärää puolta kohti. Ajatus "nämä kokeet olikin sitten jo tässä, kun koira karkasi" välähti heti mieleeni. Mutta mitä vielä! Siitä Maj kaartoi sivulle nätisti ja pisteitä napsahti 10!

Tokihan kaikki ei mene kuin Strömssössä ensimmäisissä kokeissa... Tämän jälkeen oltiin siirtymässä seuraamisen lähtöpisteeseen, niin tietenkin Maj päätti lähteä hömpöttelemään... Siinä jälleen ajatus siitä, että tämä oli tässä välkkyi kirkkaana mielessä. Onneksi ei sentään! Maj tuli komennettaessa takaisin ja pääsimme aloittamaan seuraamisen. Siitä sitten kävelemään ja seuruuttamaan koiraa. Oma keskittyminen meni lähinnä siihen, että kuulin mitä liikkuri komensi tekemään, koska niin kovasti humisi tuuli puissa. Seuraamisessa ainakin kerran sanoin yhdessä käännöksessä seuraa, vaikkei pitäisi sanoa.,, Seuraamisesta mentiin liikkeestä maahan menoon, joka muuten meni hienosti, mutta vähän hitaan tuntuisesti Maj sen maahan menon teki jo, josta puoli pistettä lähti. Sen jälkeen luoksetulo. Luoksetulon jälkeen noutoesineen pitäminen (siinä meni piste, kun Majsteri vähän muljutteli noutokapulaa suussaan). Lopuksi vielä kaukokäskyt. Istu-käskyn jouduin toistamaan kertaalleen ennen kuin Maj noudattu käskyä ja se vei meiltä pari pistettä siitä. Kokonaisvaikutelmasta tuli 7 pistettä, koska Maj lähti humputtelemaan kertaalleen...

Joka tapauksessa pisteitä tuli 184, joka oikeutti 1. palkintoon. Saatiinpa vielä kunniapalkintokin! Ja sijoitus oli 3/6, joten ei mennyt ollenkaan hullummin nämä kinkerit! Eipä tässä sitten muuta kuin treeniä lisää ja kohti uusia kokeita!

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Priimaa!

Jännittävimmät uutiset ensin pois alta! Viime viikolla perjantaina huristeltiin Majn kanssa Lahteen Evidensiaan virallisiin kuviin. Tammikuussa yritettiin ensimmäisen kerran niihin jo mennä, mutta silloin juoksut sekoittivat hieman pakkaa ja päätin lykätä kuvauttamista. Ja en syyttä! Nyt tosiaan kuvattu Maj ja priimaahan sieltä tuli. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, spondyloosi SP0 ja välimuotoinen lanne-ristinikama LTV0. Jes! Tätä haettiin! Laittelen kuvat tekstin loppuun, jos kiinnostaa katsella kauniita lonkkia ja kyynäriä 😉 (linkki viralliselle koiranet sivulle tässä) On se vaan huojentavaa saada tällaiset tulokset, koska terve koira nykypäivänä ei ole ihan itsestäänselvyys.

Talven mittaan tullut treenailtua sekä hakua, että jälkeä. Kertovaa koiraa siis edellisessä tekstissä olin
kouluttamassa, mutta lennosta vaihdettiin takaisin rullakoiraksi, kun se alkoihin sujua! Yhtäkkiä nimittäin koira keksi noudon ja siitä sitä sitten on treenailtu. Nyt jo tuo irtorullaa hyvin maalimieheltä ja osaa käskyllä näyttää, missä maalimies luuraa. Muutaman kerran on osannut kiintorullankin ottaa jo omatoimisesti käyttöön! Lisää vaan treeniä, niin päästää hakukokeeseen.

Jälkihommia viimeksi treenailtiin pellolla ja voi miten koira siitä innostui! Toki se ruoka siellä jäljellä piti nenän maassa tehokkaasti... Jatkossakin pitää treenailla sitä peltojälkeä, mutta toki pelastusjälkeä myös. Edeltävästi tässä Myrskylässä järjestettiin jäljen peruskokeet, joihin alunperin piti Majn kanssa osallistua, mutta sitten se jäikin, kun jouduin ylitoimitsijan töihin. Eipä haittaa, koska syksyllä tulossa toiset kokeet ja silloin olisi meidän näytön paikka! Ei siis muuta kuin treeniä vaan!

BH:ta tässä on myös hiljalleen ajateltu suorittaa. Sitä varten käyty kursseilemassa ja saatu jopa hieman ratkaistua paikallaolo ongelmaa. Siinä aiemmin Majsterilla oli kovasti tapana ryömiä kohti minua... Nyt alkaa se olla jo kohtuullisen hyvin hallinnassa. Hiljaa hyvä tulee!

Innostuttiinpa vähän kokeilemaan tokoiluakin ja käytiin muutama viikko
sitten Nurmijärvellä vähän mölleilemässä sekä tokon että rallytokon alokasluokassa. Tokosta pisteitä 168,5 ja rallytokosta 90. Ei nyt siis ihan penkin alle mennyt, sillä vähäisellä treenillä mitä ollaan tehty... Tästä on hyvä jatkaa! Jos sitä vaikka kesällä uskaltautuisi "oikeisiin" kisoihin, kun kerran on jo käyty kokeilemassa hommaa!

Viikonloppuna kutsuu kasvattajan leiri Pomarkussa! Sinne lähdetään innolla ottamaan taas oppia vastaan kaikkeen mitä vastaan tulee! Mahtavaa!