Sivut

maanantai 28. elokuuta 2017

BH - hyväksytty

Keväällä aloitettiin jo valmistautuminen BH-kokeeseen Majn kanssa. Käytiin kaksi kurssia treenailemassa ja ihmettelemässä sitä. Opeteltiin tottelevaisuuskaaviota niin, että osaisin sen unissanikin. Huh! Paikalla olon treenaaminen oli maaliskuussa vielä niin alkutekijöissä, että tuntui siltä kuin sitä ei varmaan koskaan saataisi kuntoon.
Niin sitä kuitenkin palaset loksahtelivat paikoilleen. Hiljalleen ja varmasti. Seuraaminen, istuminen, luoksetulo. Paikalla olo.

Eilen aamulla sitä käytin Majn minimaalisella pienellä kävelyllä, laitoin koiran autoon ja sitten auton nokka kohti Nastolaa. Puolitoista viikkoa aiemmin oli alkanut Majlla juoksu ja se mietitytti edelleen. Mitenhän koira siitä huolimatta jaksaisi keskittyä ja toimia? Pysyisikö Maj nyt paikalla olossa, minun seistessä häneen selin, monta pitkää tuskallista minuuttia häiriön alla? Samaan aikaan vielä, kun toinen koirakko suorittaa omaa kaaviotaan ja tekeepä vielä luoksetulon siitä vierestä...

Hammasta purren ja jännittyneenä saavuin koepaikalle. Ostin koekirja ja täyttelin koiran tiedot sinne. Otin numeroliivin ylleni ja palasin autolle pissattamaan koiran. Rapsutin Majta, joka vain nautti huomiosta. Sitten tarkastettiin tunnistusmerkinnät koirilta ja tuomari ainakin tuntui pitävän Majsta, eikä häiriintynyt Majn liehakoinnista.

Sitten alkoikin itse koe.Pääsin seuraamaan ensin muiden BH suorituksia. Ensimmäisenä Pyry, bordercollie, suoritti kaavion ja paikalla olon hienosti! Pyryn kanssa päästiinkin kesäkuun alussa treenaamaan hieman suppeammassa kaavassa BH:n paikalla oloa, joten tuttua koiraa oli mukava kannustaa. Oli hienoa nähdä kuinka koirakko selvisi tehtävästä hienosti, vaikka jännitys olikin käsin kosketeltava!

Meitä ennen oli kahdeksan koirakkoa. Minä ja Maj numerolla yhdeksän ja meillä sitten parina numerolla kymmenen juoksuinen saksanpaimenkoira. Siinä sitä sitten jännitettiin yhdessä, miten nämä juoksuiset koirat tästä koettelemuksesta selviävät.

Viimein oli meidän vuoro. Jännityksen vallassa mentiin tervehtimään tuomari ja todettiin, että koira on kiva, eikä syö tuomaria. Tämän jälkeen meidät ohjattiin aloituspaikalle. Siitä sitten suorittamaan. Tuntui kuin kaikki oppi olisi kadonnut hetkessä päästä! Ensin 50 askelta suoraan seuraamista, sitten täyskäännös. Tämän jälkeen mietin, että miten tämä seuraaminen on näin pitkää, kunnes muistin, että juokse! Sitten hitaasti! Sitten oikealle ja niin edelleen. Ensin tämä kaikki niin, että koira on kytkettynä ja sitten vapaana. Tästä selvittiin lopulta mukavasti ja arvioksi tästä tuli hyvä. Sitten tehtiin jäävät, joissa minä itse muutaman tahattoman käsiavun koiralle annoin, joten niistäkin arvioiksi tuli vain hyvä. Luoksetulon Maj teki hienosti ja vauhdilla.

Sitten olikin vuorossa eniten jännittämäni paikalla olo. Koira piti jättää merkittyyn paikkaan ja siirtyä noin 30 askeleen päähän koirasta. Kävellessäni Majn luota pois en ajatellut muuta kuin, että "Pysy siellä! Pysy!" Yritin muistaa hengittää koko ajan seistessäni ja tuijottaessani estettä edessäni. "Hengitä", kannustin itseäni. Jossain vaiheessa muistutin itseäni, että kai se koira on edelleen paikoillaan, koska ei ole tuomari komentanut minua koiraa hakemaan.

Lopulta, loputtomien pitkien minuuttien jälkeen, tuomari käski palata koiran luo. Kääntyessäni ympäri, huokaisin helpotuksesta nähdessäni Majn makoilemassa ryhdikkäästi paikoillaan edelleen. Paikalla olo häiriön alaisena: Erinomainen!

Tottelevaisuusosio: Hyväksytty!

Suurin jännitys helpotti tässä kohtaa! Sitten olikin edessä siirtyminen kaupunkiosuuteen. Se onneksi meni paljon nopeammin kuin olin odottanut. Kaikki meni siinä hienosti ja kotiin lähdetiin koekirjan kanssa, jossa merkintänä hyväksytty BH-koe.

Huikeaa!! Nyt onnellinen ja ylpeä olo! Kyllä Majn kanssa vaan on superhelppoa ja -hienoa harrastaa ihan mitä vaan!

Ps. Käytiin toissa viikolla virallisissa silmätarkastuksissa - Silmät terveet!