Sivut

maanantai 30. lokakuuta 2017

TK1 - suoritettu!

Siinä se nyt on! Meidän toinen koulutustunnus! Lauantaina 28.10.2017 ajeltiin Majn kanssa Kouvolaan tokokokeeseen alokasluokkaan tavoittelemaan kolmatta ALO1-tulosta. Ja sehän meni melkein kuin Strömssössä!

Paikalle saavuttiin ajoissa. Kävin ilmoittamassa koiran ja sitten lähdin pissattamaan Majta. No, ajatuksissani sitten hain koiran autosta ja ajattelin, että mennään vähän haistelemaan hallia rauhassa ennen suorituksia, kun aloitusajankohtaan oli vielä hyvinkin melkein 50 minuuttia aikaa. Eipä siinä mitään. Päästiin halliin, niin jo huudeltiin siellä meidän numeroa. Ei muuta kuin äkkiä tuomarin luo sitä varten, että katsotaan koiran sosiaalisuus. Ja siitä sitten kylmiltä heti kentälle. Meinasi tipahtaa leuka lattiaan, kun ymmärsin, että tässähän joudutaan tosi toimiin heti!

Siitä sitten taaperrettiin hieman hämmentyneinä Majn kanssa kentälle paikalla oloon. Koirakin hieman huolestuneena katseli minua, kun sydän hakaten yhtäkkiä oltiin kentällä koesuorituksessa. No, eipä siinä mitään. Koira viereen ja käskyllä maahan ja sitten siirryttiin odottamaan. Itse paikkamakuu meni hienosti. Siinä Maj pötkötti rauhassa. Liikkeen lopussa, kun päästiin koirien luo ja olin antamassa istumaan nousu käskyä, niin ennakoi sen verran siinä, että tuli vain 9 pistettä tästä.

Koesuoritus meni suurelta olisin erinomaisesti muuten! Ainakin aiempaan tasoon nähden. Liikkeestä maahanmenosta tuli 9 pistettä, Maj valuu niin hitaasti maahan. Luoksetulosta jälleen täysi kymppi sekä samoin noutokapulan pitämisestä 10 pistettä. Ja yllätyksekseni seuraamisesta tuli myös 10 pistettä! Jotain on siis tässä edellisten kokeiden jälkeen tapahtunut seuraamisessa. Estehypyssä sitten mikään ei oikein mennytkään enää hyvin. Jättäessä koiran esteen taa, ehdin ajatella, että nyt taisi jäädä vähän kauas. Ja niinhän se jäi. Siitä seurasi se, että Maj päätti mennä siitä mistä aita on matalin ja kiertää esteen. Eipä siitä sitten korjattavaa ollut, 0 pistettä. Tämän jälkeen vielä pelätyt kaukokäskyt, joista jälleen napsahti 2 pistettä pois, koska kaksi käskyä tarvi, että nousee istumaan. Toisaalta tämä oli kyllä minun mokani, koska jos olisin sekunnin odottanut pidempään, niin olisi ehkä koira noussutkin ensimmäisellä käskyllä.

Eipä mitään. Kokonaisvaikutus 9 pistettä. Yhteensä 168 pistettä, joka riitti ykköstulokseen ja sitä kautta koulutustunnukseen TK1. Huh! Nyt ei muuta, kun treenaamaan AVO-luokan liikkeitä! (Linkki koesuoritukseen youtubeen tulee, kun saan suorituksen koneelle ;) )


PS. Pitihän Maj tästä tuloksesta palkita. Sai oman juustohampurilaisen!


Edit. Tässä vielä linkki koesuorituksen videointiin youtubeen: https://youtu.be/4DlrnhTb5AA

perjantai 20. lokakuuta 2017

Hylätty

No niin. Se ensimmäinen niin sanottu tärkeä koe tuli ja meni. Ei siis läpi. Mutta ei hätää. Huoli ei ole tämännäköinen. Nyt tiedetään taas mitä treenata ja on selkeä suunta tekemisellä.

Majn kanssa tavoitteena siis Pelastuskoiraliiton alaiset pelastuskoirakokeet ja sitä myöten jonain päivänä pelastuskoiran työ. Ensimmäinen askel (ihan virallinen sellainen), otettiin muutama viikko sitten lauantaina. Mentiin pelastusjäljen peruskokeeseen.

Koehan alkaa sillä, että kokeeseen ilmoittaudutaan. Piti täyttää lomake, johon laitettiin koiran tiedot ja varmaan ohjaajankin (en enää muista...) tietoja. Koepaikalle, kun lopulta päästiin, niin ilmoittauduttiin. Täytettiin koekirja (näitä on nyt yhteensä kolme erilaista kaapissa) ja valmistauduttiin henkisesti suoritukseen.

Se jännitys, mitä tässä koetta edeltävät viikot ehdin potea, ei ollut niin valtava kuin kuvittelin sen olevan. Eipä aikaakaan ollut jännittää kuin pari viikkoa. Toki koepäivänä jännitys sitten vei mukanaan ja se ei valitettavasti tuonut tuloksia tällä kertaa.

Palataan takaisin kokeeseen. Kokeessa ensimmäisenä on sosiaalinen osuus. Tässä siis testaajan eteen kokoontuvat kaikki kokeeseen osallistuvat koirakot riviin. Siinä rivissä pitää olla kauniisti. Ei saa syödä naapurin koiraa. Eikä testaajaa. Testaaja voi tulla itse joko koirakon luo tai pyytää koirakkoa tulemaan luokseen, oman mielensä mukaan. Me pääsimme lähestymään testaajaa. Tämänhän tehtävän Maj hallitsi hienosti! Ei syönyt testaajaa, eikä häiriökoirana toiminutta vuosikasta rottweileria, joka innokkaasti omassa tehtävässään toimi. Sai testaajalta rapsutukset ja kehut hyvästä luonteesta.

Sitten suunnattiinkin metsään. Pääsimme pysäköintipaikalle, josta lähdimme lähestymään jäljen nostopaikkaa. Ensin tarkastettiin kuitenkin koiran hallinta. Se testattiin niin, että noin 50 metrin matkan seurautin koiraa vapaana. Riitti, että koira seuraa siinä vierellä kohtuullisen kivasti, eikä lähde sinkoilemaan. Maj suoritti tämän osuuden mallikkaasti ja seurasi iloisesti minua. Sen jälkeen koitti paikalla olo. Tämän kanssahan me tuskailimme keväällä pitkällisesti, mutta lopulta selätimme sen ongelman. Ei siis tuottanut tuskaa Majlle makoilla paikallaan kolmea minuuttia.

Lopulta saatiin koira sitten valjaisiin ja nenä kohti nostojanaa. Maj lähti innokkaasti tekemään töitä ja haistelemaan nostojanaa. Tähänhän me sitten jäätiin. Maj ilmeisesti oli nostanut oikean jälken, mutta sitten kuitenkin alkanut epäröimään, että ei tämä nyt ehkä olekaan se mitä halutaan ja nostelikin sitten noin kymmenkunta mielikuvitusjälkeä minulle. Lienee tämä omasta jännityksestäni johtuvaa. En vain saanut koirasta ja hänen ilmaisustaan kiinni

Siinähän se sitten olikin. Ei päästy virallisesti jälkeä ajamaan eikä siten koetta läpi. Eipä auta kuin harjoitella lisää. Siinä kuitenkin vielä sitten lähdettiin ajamaan se oikea jälki vielä päivän päätteeksi. Kovasti koira teki töitä ja lopulta kaivoikin sitten jälken esiin. Sitä seurailtiin ja kaksi viimeistä esinettä löydettiin. Ei ollut helppo nakki koiralle (ja minulle) tämä. Ehkä ensi kerralla sitten!