Yhteenvetoa vuodesta 2019

Vuosi 2019 on ollut omalla tavallaan hyvinkin vilkas vuosi Majn kanssa. On treenattu ja muutama koekin käyty. Mutta sen lisäksi suuren osan vuotta on ollut pennut mielessä ja läsnä.

Vuosi 2019 aloitettiin juoksun odottelulla, jotta päästiin lähtemään miehelään Ruotsiin. Helmikuun alussa sitten juoksu alkoi ja Ruotsi kutsui. Sinne reissattiin rennosti ja Maj pääsi tapaamaan Marcon. Tämän tapaamisen tuloksena syntyi 10 pientä belgialaista (2 urosta, 8 narttua), joista puolet oli malinoiseja (kaikki narttuja) ja puolet tervuereneita (molemmat urokset ja 3 narttua). Pentujen kanssa Maj vietti kasvattajalla pari kuukautta kesäkuun alkupuolelle, jonka jälkeen kotiutui.

Kotiutumisviikonloppuna oli heti haun ilmaisukoulutus, jossa lähdettiin taklaamaan ilmaisun epävarmuuden ongelmaa. Tätä treenattiinkin sitten pitkin kesää ja syksyä. Lopulta päästiin haun peruskokeeseen, josta saatiin hyväksytty suoritusmerkintä. Puolitoista kuukautta sen jälkeen päästiin loppukokeeseen, josta myös päästiin läpi! Eli Pelastuskoiraliiton alaisia kokeita jäljellä vielä jäljen peruskoe, ennen Virta-tarkastusta. Alkaa päätavoite olla ihan käden ulottuvilla tällä puolella siis!

Tämän lisäksi on treenattu nyt myös tavoitteellisesti rally-tokoa. Ostettiin veronpalautusrahoilla osallistuminen Sporttirakin Rally-tokon valmennusrinkiin, jossa on syksyn mittaan tehty tehtäviä ja opeteltu uusia taitoja sekä hiottu vanhoja taitoja. Sen lisäksi on oltu VAUn rally-toko ryhmässä. Vuonna 2020 rally-toko jatkuu edelleen ja silloin ollaankin osana Koirakoutsin rallytiimiä, johon päästiin mukaan hakemuksen perusteella (tai arvonnan, kun oli niin monta hyvää hakijaa, etteivät voineet muuta kuin arpoa osan. Osan ottivat pelkän hakemuksen perusteella. Mutten tiedä kuka on mitäkin sakkia...).

Rally-tokon saralla vuonna 2019 korkattiin VOI-luokan kisat joulukuun puolivälissä. Kokeesta saatiin tulokseksi 90 pistettä eli ensimmäinen hyväksytty VOI-luokan tulos! Kaksi siis vielä, ja sitten ollaan MES-luokassa. Koe meni kivasti. Puolenvaihto jalkojen välistä uusittiin kaksi kertaa, kun Maj yritti oikealta puolen kiertää vasemman jalan vähän mutkan kautta... Onneksi kolmannella kerralla toimi ja saatiin homma kasaan. Linkin takaa löytyy kyseinen kisasuoritus.
Ennen virallista VOI-luokan korkkausta käytiin kokeilemassa oman seuran pikkujouluepiksissä osaamista vähän erikoisemmalla radalla. Sieltä saaliiksi 98 pistettä ja 2. sija.

Paljon siis taas opittu ja touhuttu yhdessä Majn kanssa.

Ensi vuoden tavoitteena rally-tokossa saada VOI-luokka purkkiin ja päästä aloittamaan MES-luokka. Ja tavoitteenahan siellä on vaan RTVA-titteli. Pelastuskoirapuolella tosiaan tavoitteena jäljen peruskokeen suorittaminen hyväksytysti ja sitä kautta sitten VIRTA-tarkastus.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta lukijoillemme! Jatketaan taas ensi vuonna blogin päivittelyä :)

Ensimmäinen etappi pelastuskoirakokeissa läpi!

Lauantaina 28.9.2019 ajeltiin Majn kanssa Kirkkonummelle Länsi-Uudenmaan pelastuskoirien haun peruskokeeseen. Ohjaajaa jännitti ihan kamalasti, koska edellinen yritys vuotta aiemmin haussa päättyi hylättyyn tulokseen ilmaisun puutteellisuuden vuoksi.

Majn mammaloman jälkeen onkin tehty töitä ilmaisun kanssa ja treenattu ilmaisua irtorullilla ja kiintorullalla. Ilmaisua on saatu paranemaan koko ajan ja varmuutta siihen, että Maj tuo rullan minulle asti, eikä tee valeilmaisua tai lähde rallattelemaan rulla suussa muuten vaan.

Saavuttiin koepaikalle ajoissa. Testaaja saapui hakualuetta tarkastamasta hetken kuluttua ja sitten aloiteltiin sosiaalinen osuus. Peruskokeessa osallistujia oli meidän lisäksi kaksi eli kolme koirakkoa yhteensä. Meille osui lyhyin tikku eli saatiin odotella ja päästiin radalle vasta viimeisenä.

Sosiaalinen osuus ja hallinta sujuivat hyvin, kuten tähän mennessä aina. Sitten lähdettiin kohti maastoa. Hakualueen reunalla puin Majlle valjaat päälle ja käytiin vielä läpi etsintäsuunnitelma testaajalle. Testaaja nyökytteli, kun yritin selittää miten aluetta lähdettäisiin etsimään.

Ja sitten ei muuta kuin maastoon. Maj lähti sellaisella innolla hommiin, että pelkäsin sen juoksevan vain juokseminen ilosta nenä kiinni, mutta mitä vielä! Hetkeä myöhemmin Maj irtosi vielä kauemmas kuin aiemmin ja näytti siltä, että nyt tuli haju. Pitkien sekuntien jälkeen Maj kaartoi ison kiven takaa rulla suussa. Kehaisin koiran, nappasin rullan suusta pois ja kytkin Majn. Sitten annoin käskyn lähteä näyttämään mitä löytyi.

Siinä (oikeasti aika lyhyellä matkalla) koiran perässä kävellessä mielessä kävi useamman kerran ajatus, että mitäs jos Maj ei ollut löytänytkään ketään ja ihan omaksi iloksi vaan rullan kantoi minulle. Onneksi tämä pelko osoittautui vääräksi ja maalimies löytyi. Olihan Maj käynyt hänen naamansakin nuolemassa ohi mennen...

Siitä sitten jatkettiin matkaa ja hetken kuluttua huomasin oman suuntavaiston pettäneen. Oltiinkin kävelty alueen halki kulmasta kulmaan. Ei muuta kuin kertomaan testaajalle, että nyt kävi näin ja seuraavaksi mennäänkin katsomaan tuo kulma ja sitten koukataan takaisinpäin. Siinä sitten tallattiin ja käveltiin. Maj etsi ja juoksi. Juoksi ja etsi. Alkoi hiki tulla ja ajatus kaivella, että mitäs jos Maj olikin käynyt jo toisella maalimiehellä ja jättänyt vain ilmaisematta sen. Ei auttanut. Pakko oli uskoa koiraan. Jatkettiin matkaa ja oltiin aloitus nurkassa. Siitä otin sitten tarkan suunnan sinne minne alun perin piti mennä ja kas kummaa, hetken päästä koira taas irtosi pidemmälle. Pysähdyin hetkeksi katsomaan mihin Maj menee ja sitten näinkin hänen jo säntäävän rulla suussa kohti meitä. Nappasin rulla suusta, napsaisin koiran liinaan ja kehuin. Sitten taas näytille.

Yllättäen matka tuntui jälleen pitkältä maalimiehelle ja mieleeni hiipi jälleen ajatus siitä, että tuliko virheilmaisu. Mutta onneksi ei tullut! Niin sieltä vaan toinen maalimies löytyi ja sehän tarkoitti sitä, että saatiin ensimmäinen pelastuskoirakoe suoritettua!

Nyt alkaakin sitten pimeässä ja isommalla alueella treenaaminen. Sekä tietenkin koepaikan metsästys! Jos vaikka tosissaan saataisiin se haun loppukoe nyt suoritettua. Talvella voitaisiin treenailla sitten jälkeä ja käydä jäljen peruskoe suorittamassa. Sitähän kesällä kerran yritettiin, mutta alun jälkeen tuli hukka. Ilma oli kuuma ja kuiva. Vaikea olosuhde koiralle, joka mammaloman jälkeen oli tehnyt ehkä kolme jälkeä ennen koetta...

Tästä on hyvä jatkaa!

Kuvan ottanut H.Jokipiha Photography

Kesän tavoitteita monella saralla

Majn mammaloma on tosiaan saapunut päätökseensä jo pari viikkoa sitten. Pennut ovat nyt hieman yli 9 viikon ikäisiä ja kaikki paitsi yksi ovat jo uusissa kodeissaan. Kotia tosiaan etsii vielä yksi ihastuttava tervuneitonen, jolla on ominaisuuksia moneen menoon. Jos kiinnostuit, niin yhteyttä kasvattajaan!

Majn kanssa tosiaan on aloitettu treenailut haussa ja rallytokossa tauon jälkeen. Haun ilmaisu on tarkoitus saada kuntoon kesän aikana ja sitä varten onkin ehditty jo osallistua Niemisen Reijan (Haamuja Tuulessa) haun ilmaisukoulutukseen. Koulutus järjestettiin pelastuskoirayhdistyksemme jäsenille ja siellä tuumailtiin erilaisia ilmaisutapoja ja kuinka niitä koulutetaan. Mukana oli aloittelevia koirakoita ja jo pidemmällä olevia koirakoita. Täytyy sanoa, että mainio koulutus oli ja siitä sai hyviä vinkkejä jatkoon.

Haussa Majn ilmaisutapa tosiaan on rulla. Se tarkoittaa siis sitä, että löytäessään ihmisen Majn tulee ottaa kiintorulla pannastaan suuhun ja tulla sen kanssa minun luo. Sitten minä kytken Majn liinaan ja annan näyttö-käskyn, jonka jälkeen Maj johdattaa minut löytämänsä ihmisen luo. Periaatteessa Majlla on palaset tähän ilmaisuun jo, mutta varmuutta siitä puuttuu vielä paljon. Tätä lähdettiin työstämään Majn kasvattajan kanssa jo Majn mammaloman aikana ja saatiin paljon hyviä vinkkejä jo silloin. Niiden ja Reijan vinkkien avulla on tosiaan tarkoitus tänä kesänä saada ilmaisu sellaiseen kuosiin, että pääsemme hakukokeeseen syksyllä. Ja jos kaikki menee miten pitääkin, niin päästäisiin tekemään sekä peruskoe että loppukoe hausta tänä syksynä.

Haaveissa on myös saada jäljenperuskoe suoritettua loppukesästä tai viimeistään ensi keväänä. Näin ollen kesä 2020 olisi tiukkaa Virta-treeniä ja sitä haluaisin päästä kokeilemaan syksyllä 2020. Että jos alan tästä tavoitteesta lipsumaan, niin tiukasti vain muistutelkaa minua siitä, että mitä olen täällä miettinyt :D

Maastolajien lisäksi olen asettanut melkoisen "ison" tavoitteen myös rallytokoon. Tavoitteena on saada Majsta rallytokovalio. Tämä tähtäimessä nyt treenataankin sitten ensin voittajaluokkaa ja sitten mestariluokkaa. Tarkoituksen on tosiaan saada liikkeet molempiin luokkiin sellaiseen kuntoon, ettei kisoissa tarvitsisi juosta enää kymmeniä kertoja riittäviä tuloksia metsästämässä. Tarkoitus olisi syksyn ja talven aikana kisata voittajaluokka läpi ja sitten tarkentaa mestariluokan osaaminen. Mestariluokkaan tosiaan tavoite vasta sitten mennä, kun liikkeet ovat niin hyvin hallussa, että minä osaan ne unissanikin ja sitä kautta myös Majlle saatu varmuus liikkeisiin. Mutta jos vaikka vuoden 2020 lopulla juotaisiin myös Majn rallytokovaliokahvit ;)

Omaa ohjaustyyliä Majn kanssa olen ehtinyt kevään mittaan miettimään ja todennut, että rauhaa tarvitsee omaan tekemiseen saada. Sitä olenkin nyt yrittänyt tietoisesti tehdä kaikissa treeneissä mitä meillä on ollut. Ja täytyy myöntää, että kyllähän se koirakin on tarkentanut tekemistään, kun minä olen tarkentanut ja rauhoittanut omaa säätämistä. Treeneissä huomaan nimittäin sen, että kun maltan hengittää ja rauhassa ohjata Majta, niin kaikki tekeminen tarkentuu ja sählääminen vähenee. Maj on koirana nopea ja innokas eli minun pitää tavallaan kuitenkin olla aina pari askelta häntä edellä. Tämä on vähän ollut myös sudenkuoppa minulle ja siitä varmasti johtuu suurin osa meidän sähläyksestä ja sähellyksestä.

Onhan tässä siis tavoitteita! Huh! Ja samaan aikaan tosiaan koetan kannustaa mahdollisimman paljon siskoani Majn lapsukaisen Pipan kanssa erilaisissa lajeissa! Siinä on meinaan pikkuinen neitikoira, jolla on temperamenttia ja tahtoa tehdä asioita!

Tässä on pikkuinen Pippa! <3

Maj rallytokokylttien keskellä treenien jälkeen.

Pitihän sitä nyt yksi kuva lavastaa, että treenataan me :D

Voi pennut, pennut, pennut!

Viimeiset pari kuukautta on mennyt ihan pentuhöyryissä, joten bloginkin kirjoittaminen on jäänyt valitettavasti...

Maj tosiaan synnytti 13.4.2019 kymmenen pentua! 2 urosta ja 8 narttua, eli aikamoinen akkavalta pentueeseen tuli. Alkuunsa karvamuunnokset olivat hieman vaikea nähdä, mutta pentujen kasvaessa nekin alkoivat erottua. Lopulta todettiin, että 5 malinoisia (kaikki tyttöjä) ja 5 tervuerenia syntyi. Suloisia kaikki!

Pentujen syntymäpainot olivat pääasiassa siellä 350-400g välillä, yksi jämäkkä tyttö 450g ja yksi pikkuruinen tyttö 290g. Pikkuinen Pippa otti kasvussa hyvin kaverit kiinni lisämaidon avulla ja 7 viikon iässä olikin aikalailla saman kokoinen kuin muutkin.

Olipa hienoa seurata pentujen kasvua ja kehittymistä kohtuullisen läheltä. Ensimmäisen kerran itse pääsin pennut tapaamaan niiden ollessa neljän vuorokauden ikäisiä. Siinä vietin muutaman päivän ensin pentulaatikossa ja sen vierellä istuskellen ja pentuja ihastellen.
Noin kerran viikkoon sen jälkeen tuli pentuja käytyä tervehtimässä.

Ihania otuksiahan nuo ovat! Kaikki ovat yksilöitä ja melkoisia menijöitä. Reippaita ja rohkeita sekä uteliaita. Toivottavasti pennuista kasvaa myös reippaita, rohkeita ja uteliaita!

Yksi narttu pentu olisi vielä vapaa! Ihan huikean mahti pentu lempinimeltään Nahka! Reipas, rohkea ja "olipas kivaa!" -elämän asenteen omaava tyttö. Harrastava koti hänelle olisi haussa, koska ihan sohvannurkkakoira hän ei ole ;) Yhteydenotot suoraan kasvattajaan, jos hänestä kiinnostui joku! Yhteystiedot kennel Foolproofiin löytyvät täältä.

Tässä hän on! Reipas, rohkea Nahka! Vielä vailla omaa kotia!

Ja loppuun muutama kuva pennuista... Niitä tuli varmaan otettua useampi sata (tai liki tuhat?) tänä viimeisenä seitsemänä viikkona :D

Mammakoiran kuulumisia

Majn odotus alkaa olla jo pitkällä. Tänään tuli 7 viikkoa täyteen astutuksesta, eli jänniä hetkiä aletaan lähestyä! Pari viikkoa ja pentujen pitäisi syntyä. Toivottavasti loppuaika sujuu sutjakasti ja hyvin, eikä mitään komplikaatioita tule!

Vyötärölinja on kehittynyt kovasti Majlla ja alkaa melkoinen vilske siellä massussa olla! Tässä pari päivää sitten jo huomasin silitellessäni, että ihan kuin sieltä joku pieni tyyppi potkisi jo takaisin! Aika konkreettista alkaa olla jo siis pentujen tulo! Huomenna Majsteri muuttaakin sitten kasvattajalle loppuodotusajaksi ja pentuajaksi. Jännittävää, miten sitä osaakaan sitten olla vain yhden koiran kanssa kotona...

Tässä vielä pari kuvaa tulevasta mammakoirasta mahoineen <3

Tässä masunkasvattaja 31.3.2019

Vasemmanpuoleinen kuva 30.3.2019 ja oikeanpuoleinen kuva 25.2.2019