Sivut

maanantai 29. lokakuuta 2018

Tuleva mammakoira ja muita kuulumisia

Nyt elämme jännittäviä aikoja! Tai no ei ihan vielä, mutta hiljalleen lähenevät jännittävät ajat!

Majn kasvattaja taannoin kysyi, että saisiko hän käyttää Majta jalostuksessa. Aiemmin olin asiaa itsekseni pohtinut, että jos kasvattaja kysyy, niin sopiihan se, joten vastaus oli helppo antaa.

Pentueen isäksi kasvattaja-Sirpa on valinnut ruotsalaisen malinoisin Lann Morian Mistralin. Uros itse on syntyjään groenendael-malinois yhdistelmästä, joten jännityksellä odotamme, että minkälaisia kavereita sitten keväällä tästä yhdistelmästä syntyy. Kasvattajan mukaan kyseessä on arkielämässä tasapainoinen ja sosiaalinen uros, joka syttyy tekemiseen välittömästi ja nauttii työskentelystä.

Itseäni hieman jännittää tässä varmaan vähän kaikki. Astutusmatka Ruotsiin lienee ensimmäinen. Kunhan vaan ensin se Majn juoksu alkaa. Joulu-tammikuullehan sitä odotellaan alkavaksi. Sitten jännitellään sitä, että tuleeko niitä pentuja vai eikö niitä tule. Lopulta jännitetään toivottavasti sitä, että kaikki menee hyvin synnytyksessä ja pentujen kasvatuksessa. Huh... Onpahan jännitettävää!

Tätä ennen kuitenkin Majn kanssa on keskitytty tottisteluun ja toivottavasti vielä tämän vuoden puolella päästäisiin kokeilemaan yksi avoimen luokan tokokoe. Tai lienee tämä jossittelu muoto minusta kiinni. Treeniähän siinä vain tarvitaan.

Tässä pari viikkoa sitten kävimme epävirallisessa tokokokeessa kokeilemassa avointa luokkaa ja se meni mielestäni koiran ja minun nykyiseen tasoon nähden ihan hyvin. Jokainen liike saatiin suoritettua (osa toki helpotettuna), mutta kaikki tuli suoritettua. Nyt vain lienee tarpeen lisätä treenin määrää ja laatua, jotta päästään tähän tavoitteeseen.

Pelastuskoirapuolella käytiin kokeilemassa haun peruskoetta. Kokeessa etsintä sekä hallinta meni hyvin. Mutta se ilmaisu. Se on meidän ongelmakohtamme. Ensimmäinen maalimies ilmaistiin niin, että Maj muisti ottaa rullaan suuhun noin 3 metriä ennen minua tullessaan maalimieheltä. Seuraavaa ei rullalla sitten ilmaistukaan. Koirasta toki näkyi kaikille se, että nyt on maalimies löytynyt, mutta itse päätin, että en hyväksy sitä näytöksi ja otamme hylyn siitä testistä. Etsintä ja hallinta olivat testaajan mukaan hyviä, mutta ilmaisussa on se tekeminen vielä. Eli treeniä siihen siis!

Syksyllä on siis touhuiltu jo jonkin verran ja vielä on edessä vaikka mitä. Tuleva mammakoiruus myös näköpiirissä häämöttää ja tuo omaa jännitystään elämäämme. Lisätietoja tulevasta pentueesta kasvattajan sivuilta tästä linkistä. Jos pennun hankinta tästä yhdistelmästä kiinnostaa, niin yhteyttä kasvattajaan vaan! Majn tapaamista varten tietenkin yhteys minuun :)


Tämä kuva on viime keväältä. Majlla on ollut onni viimeisen vuoden aikana päästä noin kerran kuussa mukaani töihin esittelemään haku- ja jälkikoiran työtä maastossa. Tässä kuvassa ollaan lähdössä tekemään pelastushakua.

maanantai 17. syyskuuta 2018

Luonnetesti

Majn kanssa piti itseasiassa jo keväällä toukokuussa käydä luonnetestissä, mutta se sitten siirtyi, koska juoksu... Narttukoiran omistamisessa on paljon hyviä puolia ja sitten on nämä juoksut! Majn normaalitoimintaan ne eivät yleisesti vaikuta, mutta luonnetestiin ei sitten päästy silloin toukokuussa. Onneksi saatiin kuitenkin paikka samoille tuomareille syyskuun testiin ja sitä sitten odoteltiin.

Luonnetestin odottamisessa ehkä vaikeinta oli se, että jännitys tuntui kasvavan koko ajan. Alkuperäisenä testipäivänä piti testattavana olla myös Majn veli ja toinen sisko. Kisa-sisko ei kuitenkaan päässyt osallistumaan myöskään testiin silloin jonkin vamman vuoksi, mutta Tampereen-Taavi pääsi. Ah, Majn molemmat veljet ovat kutsumanimeltään Taaveja, joten erotellakseen heidät, ainakin minä käytän paikkakuntaa nimen edessä :D Olin paikalla katsomassa Tampereen-Taavin testin ja hyvältä se näytti. Hämeenlinnan-Taavin testin näin myöhemmin videolta ja sekin näytti hyvältä.

Lopulta Majn kanssa päästiin testipäivään. Samana päivänä ennen Majta testattiin myös Kisa-sisko, jolla on kaikkea paljon. Kovasti taisteluhalua, mutta myös hirveän paljon nopeaa reagointia ja se kyllä vähän kääntyy negatiiviseen. Pisteitä Kisa sai 86 pluspistettä ja 50 miinuspistettä eli yhteensä jäi pisteitä 36. Testissä hänestä tuli myös laukausvarma.

Jännittyneenä seurasin Kisan testiä ja mietin miten Maj reagoisi. Ajattelin, että kyllä se haukkuu varmasti kelkalle, mutta sitä epäröin, että ei se varmaankaan hyökkääjälle hauku. Ja niinhän se meni. Kelkalle haukuttiin ja ihmiselle ei. Hienosti koira työskenteli testin ajan ja toimi kyllä siihen malliin mitä ajattelin.

Sisarusten pisteiden perusteella odotin pistesaaliiksi jotain noin 150 pisteen tasoa, joten yllätys oli suurin, kun pisteitä kertyi 236 pistettä! Huikeaa! Tuomareina olivat Lea Haanpää ja Tarja Matsuoi.

Pisteet koostuivat seuraavasti:
Pisteet: 236, +++
Toimintakyky: +2 (Hyvä)
Terävyys: +1 (Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä)
Puolustushalu: +1 (Pieni)
Taisteluhalu: +2a (Kohtuullinen)
Hermorakenne: +2 (Tasapainoinen)
Temperamentti: +3 (Vilkas)
Kovuus: +2 (Kohtuullisen kova)
Luoksepäästävyys: +3 (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomyys: +++ (Laukausvarma)

Tässä vielä linkit YouTubeen testin videointiin: osa 1 ja osa 2

Täytyy kyllä olla äärimmäisen tyytyväinen tähän koiruuteen <3


maanantai 20. elokuuta 2018

Porvoon RN 8.7.2018 ja Heinolan KR 19.8.2018

Rallattelujen lisäksi on tänä kesänä käyty Majn kanssa pari kertaa näyttelyissä pyörähtämässä. Kesäkuussa tosiaan ilmoitin Majn pariin näyttelyyn tälle kesälle. Ensin oli Porvoossa ryhmänäyttely heinäkuussa ja nyt elokuussa käytiin Heinolassa.

Porvoon näyttely oli kesän kuumimpina päivinä ja ainakin minua tuskastutti odotella kehään pääsyä. Näyttelypaikka oli avoin ruohokenttä (onneksi!) ja siellä odoteltiin kohtuullisen pitkään ennen omaa vuoroa. Kaikkiaan Porvoossa oli tervuja 6 kpl, joista kolme tuomari arvioi erinomaisiksi ja kolme muuta hyviksi. Majn kanssa samassa luokassa oli yksi toinen narttu, jonka tuomari arvostelu erinomaiseksi. Maj sai laatuarvion hyvä.
Hämmästelin kyllä jälleen kerran tuomarin linjausta, että yksi tuomarille murahtava koira sai erinomaisen ja toinen, joka useamman kerran yritti tavoitella murahduksen kanssa tuomaria, hyvän... No, kuten aiemmin sanottu, niin tuomarit ovat erilaisia. Maj oli taas luonteelleen uskollisesti iloinen ja tervehti tuomaria lämpimästi, eikä ollut moksiskaan tutkimisesta, vaikka tuomari tutki hampaatkin takimmaisia hampaita myöten!
Arvostelussa luki seuraavaa: "Vahvarunkoinen, riittävän narttumainen kokonaisuus, joka olisi edukseen kiinteämmässä kunnossa. Hyvä luusto. Kaunis pään profiili. Hyvät silmät. Isot korvat. Vahva kaula. Ylälinjan tulisi olla napakampi. Keskipitkä askellus. Valitettavasti häntä aivan liian korkealla liikkeessä. Hieno käytös."
Hyvä tulos tämäkin, vaikka kenties olisin toivonut kenties EH:ta.

Heinolassa käytiinkin sitten eilen kaikkien rotujen näyttelyssä. Siellä tervuja kehässä oli kaikkiaan 8 kappaletta. Kolme urosta ja viisi narttua. Yksi juniorinarttu sai EH:n, muille tuomari antoi ERI:n laatuarvosteluissa. Kuusi koiraa sai kaikkiaan SA:n, myös Maj.
Täytyy kyllä sanoa, että hieman jännitti eilinen tuon Porvoon jäljiltä. Vaikka ennakkoon sainkin tietää, että Heinolan tuomari (Spoljaric Boris) onkin mukava ja pitää hieman jämäkämmistä koirista. Silti en uskaltanut toivoakaan sitä mitä eilen lopulta tapahtui!
Ensin tosiaan Maj sai laatuarvostelun ERI ja sijoittui samalla omassa luokassaan ykköseksi (kaksi muuta näyttelyyn ilmoitettua avoimenluokan narttua olivat poissa) ja sai SA:n eli arvion sertifikaatin arvoinen. Parhaan nartun sijoista kilpaili neljä koiraa. Ensin tuomari sijoitti kolmosen ja nelosen paikoilleen, sitten hän tutkaili Majta ja valioluokan narttua tarkempaan, juoksutti kehää ympäri ja lopulta (pitkien pitkien pitkien sekuntien jälkeen) sijoitti Majn ykköseksi! Tämä tarkoitti, että Maj oli paras narttukisan voittaja eli PN1! Tämä vei Majn edelleen eteenpäin kisaamaan rodun parhaan palkinnosta. Vastassa oli urosten paras, avoimen luokan koira. Sormet ristissä siinä katseltiin, kuinka Emma juoksutti Majta kehässä ja tuomari arvioi koiria. Lopulta (taas loputtoman pitkältä tuntuvan ajan kuluttua) tuomari ojensi urokselle VSP-ruusukkeen ja Majlle ROP-ruusukkeen! Tämähän tarkoitti sitä, että Maj oli tämän näyttelyn Rotunsa paras koira!
Lisäksi tämä oikeutti osallistumaan vielä Ryhmäkehään, jossa valittiin ryhmän parhaat koirat. Siellä Maj juoksi iloiseen tapaansa, muttei sijoittunut. Tämä ei kuitenkaan harmittanut, koska olihan Maj tehnyt jälleen sellaisen hattutempun näyttelyssä, että ei mitään rajaa! Uskomatonta!
Edelleen vuorokautta myöhemmin olo on huikea, että omistan niin hienon koiran kuin Maj on!
Tässä vielä linkki KoiraNetin tuloksiin Heinolan näyttelyyn.
Arvostelussa sanottiin seuraavaa: "3 years. Lovely head. Dark eyes. Very good ears. Excellent size. Body lovely. Good angulations. Good reach & drive. Lovely temperament."

Tässä vielä onnellisesta voittajasta kuva! Kyllä isin sertipää on päässyt pitkälle! <3


Ps. Pakko oli ottaa ROP-pokaali, koska se taitaa olla once in a lifetime sijoitus mikä Heinolassa saatiin. Sertistä otettiinkin sitten vain ruokaa :)
Niin ja tämä toinen sertihän tarkoittanee sitä, että täytyy käyttötulos pk-lajista (ehkäpä jälki) käydä tekemässä ja sen jälkeen lähteä kolmannen sertin metsästykseen, jotta tästä otuksesta saisi vaikka Suomen Muotovalion!