Majn mammaloman jälkeen onkin tehty töitä ilmaisun kanssa ja treenattu ilmaisua irtorullilla ja kiintorullalla. Ilmaisua on saatu paranemaan koko ajan ja varmuutta siihen, että Maj tuo rullan minulle asti, eikä tee valeilmaisua tai lähde rallattelemaan rulla suussa muuten vaan.
Saavuttiin koepaikalle ajoissa. Testaaja saapui hakualuetta tarkastamasta hetken kuluttua ja sitten aloiteltiin sosiaalinen osuus. Peruskokeessa osallistujia oli meidän lisäksi kaksi eli kolme koirakkoa yhteensä. Meille osui lyhyin tikku eli saatiin odotella ja päästiin radalle vasta viimeisenä.
Sosiaalinen osuus ja hallinta sujuivat hyvin, kuten tähän mennessä aina. Sitten lähdettiin kohti maastoa. Hakualueen reunalla puin Majlle valjaat päälle ja käytiin vielä läpi etsintäsuunnitelma testaajalle. Testaaja nyökytteli, kun yritin selittää miten aluetta lähdettäisiin etsimään.
Ja sitten ei muuta kuin maastoon. Maj lähti sellaisella innolla hommiin, että pelkäsin sen juoksevan vain juokseminen ilosta nenä kiinni, mutta mitä vielä! Hetkeä myöhemmin Maj irtosi vielä kauemmas kuin aiemmin ja näytti siltä, että nyt tuli haju. Pitkien sekuntien jälkeen Maj kaartoi ison kiven takaa rulla suussa. Kehaisin koiran, nappasin rullan suusta pois ja kytkin Majn. Sitten annoin käskyn lähteä näyttämään mitä löytyi.
Siinä (oikeasti aika lyhyellä matkalla) koiran perässä kävellessä mielessä kävi useamman kerran ajatus, että mitäs jos Maj ei ollut löytänytkään ketään ja ihan omaksi iloksi vaan rullan kantoi minulle. Onneksi tämä pelko osoittautui vääräksi ja maalimies löytyi. Olihan Maj käynyt hänen naamansakin nuolemassa ohi mennen...
Siitä sitten jatkettiin matkaa ja hetken kuluttua huomasin oman suuntavaiston pettäneen. Oltiinkin kävelty alueen halki kulmasta kulmaan. Ei muuta kuin kertomaan testaajalle, että nyt kävi näin ja seuraavaksi mennäänkin katsomaan tuo kulma ja sitten koukataan takaisinpäin. Siinä sitten tallattiin ja käveltiin. Maj etsi ja juoksi. Juoksi ja etsi. Alkoi hiki tulla ja ajatus kaivella, että mitäs jos Maj olikin käynyt jo toisella maalimiehellä ja jättänyt vain ilmaisematta sen. Ei auttanut. Pakko oli uskoa koiraan. Jatkettiin matkaa ja oltiin aloitus nurkassa. Siitä otin sitten tarkan suunnan sinne minne alun perin piti mennä ja kas kummaa, hetken päästä koira taas irtosi pidemmälle. Pysähdyin hetkeksi katsomaan mihin Maj menee ja sitten näinkin hänen jo säntäävän rulla suussa kohti meitä. Nappasin rulla suusta, napsaisin koiran liinaan ja kehuin. Sitten taas näytille.
Yllättäen matka tuntui jälleen pitkältä maalimiehelle ja mieleeni hiipi jälleen ajatus siitä, että tuliko virheilmaisu. Mutta onneksi ei tullut! Niin sieltä vaan toinen maalimies löytyi ja sehän tarkoitti sitä, että saatiin ensimmäinen pelastuskoirakoe suoritettua!
Nyt alkaakin sitten pimeässä ja isommalla alueella treenaaminen. Sekä tietenkin koepaikan metsästys! Jos vaikka tosissaan saataisiin se haun loppukoe nyt suoritettua. Talvella voitaisiin treenailla sitten jälkeä ja käydä jäljen peruskoe suorittamassa. Sitähän kesällä kerran yritettiin, mutta alun jälkeen tuli hukka. Ilma oli kuuma ja kuiva. Vaikea olosuhde koiralle, joka mammaloman jälkeen oli tehnyt ehkä kolme jälkeä ennen koetta...
Tästä on hyvä jatkaa!
 |
| Kuvan ottanut H.Jokipiha Photography |
