Sivut

maanantai 22. tammikuuta 2018

Ajatuksia näyttelyistä

Käytin Majn tässä edeltävästi Lahdessa ryhmänäyttelyssä. Hieman jäi hämmentämään tuomareiden erot ja arvosteluperusteet (tai perusteettomuus).

Maj on siis enemmän käyttölinjainen belgianpaimenkoira kuin näyttelylinjainen. Tarkoittanee käytännössä sitä, että käyttöominaisuudet edellä tapahtunutta jalostusta taustalla, ei niinkään ole tuijotettu näyttelytuloksia. Ehkä. En ole (vielä) mikään asiantuntija näissä asioissa, mutta hiljalleen opettelen.

Noh, Maj sai mielestäni hyvän arvostelun. Arvostelun, jonka saanut koira voisi saada vaikka laatuarvosteluksi Erinomaisen (ERI). Mutta Maj sai laatuarvosteluksi Hyvän (H). Mitään selkeää suurempaa virhettä ei arvostelusta noussut esiin, joka siis tässä:
"2-vuotias (Esittäjänä toiminut Emma ei muistanut Majn tarkkaa ikää :) ). Melko kookas. Pitkä vaikutelma. Riittävä luuston vahvuus. Syvä, hieman kapea rintakehä. Voimakkaasti kulmautunut takaa. Yhdensuuntaiset, mutta hieman löysät liikkeet. Pitkä pää. Varsin niukka otsapenger. Pyöreät silmät. Pitkät korvat. Oikeanlainen karva ja karvanlaatu. Avoin ja luoksepäästävä."

Avoimessa luokassa Majn kanssa oli kolme muuta koiraa. Kaikki selkeästi näyttelylinjaisia. Heistä yksi sai Erinomaisen ja kaksi Erittäin hyvää (EH) laatuarvostelua. Siinä seurailin koirien arviointia ja huomioni kiinnittyi siihen, kuinka näiden koirien hännät olivat takajalkojen välissä ja koirat selkeästi hieman jännittivät tilannetta. Yhden häntä oli suorastaan vatsan alla. Majn häntä kehässä pääasiassa seisetessä rentona tai hieman heiluvana, koko ajan. Juostessa tyypillisesti Majmaiseen tapaan hieman yläasentoinen. Maj oli rento, meni tuomaria vastaan ja käyttäytyi muutenkin esimerkillisesti kehässä.

Lueskelin belgianpaimenkoirien rotumääritelmää ja siellä luonteesta sanottiin sitä, että arvoisteluissa tulisi painottaa "tasaista" ja "pelotonta" luonnetta. Se mihin olen kiinnittänyt huomiota on, ettei näin useinkaan ole. Rohkeat ja tasaisesti kehässä käyttäytyvät koirat eivät näytä pärjäävän. Jos koira ei suorastaan ole aggressiivinen, niin mikään ei estä sitä saamasta ERI:ä tai EH:ta.

Tässäkin näyttelyssä kehässä yksi nuorten luokan narttukoira oli selvästi arka ja sen vuoksi näytti moneen otteeseen siltä, että puree kohta tuomaria. Teki jopa muutaman valehyökkäyksen tätä kohti... Siitä huolimatta kyseinen koira sai laatuarvosteluksi H:n. Ja rotumääritelmässä arkuus ja aggressiivisuus määritellään kuitenkin hylkääviksi virheiksi!

Kennelliiton sivuilla koiranäyttelyiden esittelytekstin ensimmäinen lause on tämä: "Koiranäyttelyitten perimmäinen tarkoitus on palvella koirien jalostus- ja kasvatustyötä. "
Jos tämä tosiaan on tarkoitus, niin eikö näyttelyissä tulisi silloin palkita ne koirat, jotka palvelevat jalostusta parhaiten? Tällöin siis pitäisi ottaa huomioon myös koirien luonteet, rotumääritelmän mukaisesti, huomioon tarkemmin.

Näyttelystä nyt hieman yli viikko ja edelleen olen hämmentynyt tästä asiasta ja siitä miten erilaisia tuomarit ovat. Ei missään muuallakaan ohjeiden suhteen saisi noin paljon soveltaa ja säveltää kuin mitä koiranäyttelyissä näyttää olevan mahdollista.

No, mutta. Maj on erinomainen koira minun mielestäni! Ja se tässä lienee tärkeitä ;)