Tuleva mammakoira ja muita kuulumisia

Nyt elämme jännittäviä aikoja! Tai no ei ihan vielä, mutta hiljalleen lähenevät jännittävät ajat!

Majn kasvattaja taannoin kysyi, että saisiko hän käyttää Majta jalostuksessa. Aiemmin olin asiaa itsekseni pohtinut, että jos kasvattaja kysyy, niin sopiihan se, joten vastaus oli helppo antaa.

Pentueen isäksi kasvattaja-Sirpa on valinnut ruotsalaisen malinoisin Lann Morian Mistralin. Uros itse on syntyjään groenendael-malinois yhdistelmästä, joten jännityksellä odotamme, että minkälaisia kavereita sitten keväällä tästä yhdistelmästä syntyy. Kasvattajan mukaan kyseessä on arkielämässä tasapainoinen ja sosiaalinen uros, joka syttyy tekemiseen välittömästi ja nauttii työskentelystä.

Itseäni hieman jännittää tässä varmaan vähän kaikki. Astutusmatka Ruotsiin lienee ensimmäinen. Kunhan vaan ensin se Majn juoksu alkaa. Joulu-tammikuullehan sitä odotellaan alkavaksi. Sitten jännitellään sitä, että tuleeko niitä pentuja vai eikö niitä tule. Lopulta jännitetään toivottavasti sitä, että kaikki menee hyvin synnytyksessä ja pentujen kasvatuksessa. Huh... Onpahan jännitettävää!

Tätä ennen kuitenkin Majn kanssa on keskitytty tottisteluun ja toivottavasti vielä tämän vuoden puolella päästäisiin kokeilemaan yksi avoimen luokan tokokoe. Tai lienee tämä jossittelu muoto minusta kiinni. Treeniähän siinä vain tarvitaan.

Tässä pari viikkoa sitten kävimme epävirallisessa tokokokeessa kokeilemassa avointa luokkaa ja se meni mielestäni koiran ja minun nykyiseen tasoon nähden ihan hyvin. Jokainen liike saatiin suoritettua (osa toki helpotettuna), mutta kaikki tuli suoritettua. Nyt vain lienee tarpeen lisätä treenin määrää ja laatua, jotta päästään tähän tavoitteeseen.

Pelastuskoirapuolella käytiin kokeilemassa haun peruskoetta. Kokeessa etsintä sekä hallinta meni hyvin. Mutta se ilmaisu. Se on meidän ongelmakohtamme. Ensimmäinen maalimies ilmaistiin niin, että Maj muisti ottaa rullaan suuhun noin 3 metriä ennen minua tullessaan maalimieheltä. Seuraavaa ei rullalla sitten ilmaistukaan. Koirasta toki näkyi kaikille se, että nyt on maalimies löytynyt, mutta itse päätin, että en hyväksy sitä näytöksi ja otamme hylyn siitä testistä. Etsintä ja hallinta olivat testaajan mukaan hyviä, mutta ilmaisussa on se tekeminen vielä. Eli treeniä siihen siis!

Syksyllä on siis touhuiltu jo jonkin verran ja vielä on edessä vaikka mitä. Tuleva mammakoiruus myös näköpiirissä häämöttää ja tuo omaa jännitystään elämäämme. Lisätietoja tulevasta pentueesta kasvattajan sivuilta tästä linkistä. Jos pennun hankinta tästä yhdistelmästä kiinnostaa, niin yhteyttä kasvattajaan vaan! Majn tapaamista varten tietenkin yhteys minuun :)

Tämä kuva on viime keväältä. Majlla on ollut onni viimeisen vuoden aikana päästä noin kerran kuussa mukaani töihin esittelemään haku- ja jälkikoiran työtä maastossa. Tässä kuvassa ollaan lähdössä tekemään pelastushakua.

Luonnetesti

Majn kanssa piti itseasiassa jo keväällä toukokuussa käydä luonnetestissä, mutta se sitten siirtyi, koska juoksu... Narttukoiran omistamisessa on paljon hyviä puolia ja sitten on nämä juoksut! Majn normaalitoimintaan ne eivät yleisesti vaikuta, mutta luonnetestiin ei sitten päästy silloin toukokuussa. Onneksi saatiin kuitenkin paikka samoille tuomareille syyskuun testiin ja sitä sitten odoteltiin.

Luonnetestin odottamisessa ehkä vaikeinta oli se, että jännitys tuntui kasvavan koko ajan. Alkuperäisenä testipäivänä piti testattavana olla myös Majn veli ja toinen sisko. Kisa-sisko ei kuitenkaan päässyt osallistumaan myöskään testiin silloin jonkin vamman vuoksi, mutta Tampereen-Taavi pääsi. Ah, Majn molemmat veljet ovat kutsumanimeltään Taaveja, joten erotellakseen heidät, ainakin minä käytän paikkakuntaa nimen edessä :D Olin paikalla katsomassa Tampereen-Taavin testin ja hyvältä se näytti. Hämeenlinnan-Taavin testin näin myöhemmin videolta ja sekin näytti hyvältä.

Lopulta Majn kanssa päästiin testipäivään. Samana päivänä ennen Majta testattiin myös Kisa-sisko, jolla on kaikkea paljon. Kovasti taisteluhalua, mutta myös hirveän paljon nopeaa reagointia ja se kyllä vähän kääntyy negatiiviseen. Pisteitä Kisa sai 86 pluspistettä ja 50 miinuspistettä eli yhteensä jäi pisteitä 36. Testissä hänestä tuli myös laukausvarma.

Jännittyneenä seurasin Kisan testiä ja mietin miten Maj reagoisi. Ajattelin, että kyllä se haukkuu varmasti kelkalle, mutta sitä epäröin, että ei se varmaankaan hyökkääjälle hauku. Ja niinhän se meni. Kelkalle haukuttiin ja ihmiselle ei. Hienosti koira työskenteli testin ajan ja toimi kyllä siihen malliin mitä ajattelin.

Sisarusten pisteiden perusteella odotin pistesaaliiksi jotain noin 150 pisteen tasoa, joten yllätys oli suurin, kun pisteitä kertyi 236 pistettä! Huikeaa! Tuomareina olivat Lea Haanpää ja Tarja Matsuoi.

Pisteet koostuivat seuraavasti:
Pisteet: 236, +++
Toimintakyky: +2 (Hyvä)
Terävyys: +1 (Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä)
Puolustushalu: +1 (Pieni)
Taisteluhalu: +2a (Kohtuullinen)
Hermorakenne: +2 (Tasapainoinen)
Temperamentti: +3 (Vilkas)
Kovuus: +2 (Kohtuullisen kova)
Luoksepäästävyys: +3 (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomyys: +++ (Laukausvarma)

Tässä vielä linkit YouTubeen testin videointiin: osa 1 ja osa 2

Täytyy kyllä olla äärimmäisen tyytyväinen tähän koiruuteen <3

Porvoon RN 8.7.2018 ja Heinolan KR 19.8.2018

Rallattelujen lisäksi on tänä kesänä käyty Majn kanssa pari kertaa näyttelyissä pyörähtämässä. Kesäkuussa tosiaan ilmoitin Majn pariin näyttelyyn tälle kesälle. Ensin oli Porvoossa ryhmänäyttely heinäkuussa ja nyt elokuussa käytiin Heinolassa.

Porvoon näyttely oli kesän kuumimpina päivinä ja ainakin minua tuskastutti odotella kehään pääsyä. Näyttelypaikka oli avoin ruohokenttä (onneksi!) ja siellä odoteltiin kohtuullisen pitkään ennen omaa vuoroa. Kaikkiaan Porvoossa oli tervuja 6 kpl, joista kolme tuomari arvioi erinomaisiksi ja kolme muuta hyviksi. Majn kanssa samassa luokassa oli yksi toinen narttu, jonka tuomari arvostelu erinomaiseksi. Maj sai laatuarvion hyvä.
Hämmästelin kyllä jälleen kerran tuomarin linjausta, että yksi tuomarille murahtava koira sai erinomaisen ja toinen, joka useamman kerran yritti tavoitella murahduksen kanssa tuomaria, hyvän... No, kuten aiemmin sanottu, niin tuomarit ovat erilaisia. Maj oli taas luonteelleen uskollisesti iloinen ja tervehti tuomaria lämpimästi, eikä ollut moksiskaan tutkimisesta, vaikka tuomari tutki hampaatkin takimmaisia hampaita myöten!
Arvostelussa luki seuraavaa: "Vahvarunkoinen, riittävän narttumainen kokonaisuus, joka olisi edukseen kiinteämmässä kunnossa. Hyvä luusto. Kaunis pään profiili. Hyvät silmät. Isot korvat. Vahva kaula. Ylälinjan tulisi olla napakampi. Keskipitkä askellus. Valitettavasti häntä aivan liian korkealla liikkeessä. Hieno käytös."
Hyvä tulos tämäkin, vaikka kenties olisin toivonut kenties EH:ta.

Heinolassa käytiinkin sitten eilen kaikkien rotujen näyttelyssä. Siellä tervuja kehässä oli kaikkiaan 8 kappaletta. Kolme urosta ja viisi narttua. Yksi juniorinarttu sai EH:n, muille tuomari antoi ERI:n laatuarvosteluissa. Kuusi koiraa sai kaikkiaan SA:n, myös Maj.
Täytyy kyllä sanoa, että hieman jännitti eilinen tuon Porvoon jäljiltä. Vaikka ennakkoon sainkin tietää, että Heinolan tuomari (Spoljaric Boris) onkin mukava ja pitää hieman jämäkämmistä koirista. Silti en uskaltanut toivoakaan sitä mitä eilen lopulta tapahtui!
Ensin tosiaan Maj sai laatuarvostelun ERI ja sijoittui samalla omassa luokassaan ykköseksi (kaksi muuta näyttelyyn ilmoitettua avoimenluokan narttua olivat poissa) ja sai SA:n eli arvion sertifikaatin arvoinen. Parhaan nartun sijoista kilpaili neljä koiraa. Ensin tuomari sijoitti kolmosen ja nelosen paikoilleen, sitten hän tutkaili Majta ja valioluokan narttua tarkempaan, juoksutti kehää ympäri ja lopulta (pitkien pitkien pitkien sekuntien jälkeen) sijoitti Majn ykköseksi! Tämä tarkoitti, että Maj oli paras narttukisan voittaja eli PN1! Tämä vei Majn edelleen eteenpäin kisaamaan rodun parhaan palkinnosta. Vastassa oli urosten paras, avoimen luokan koira. Sormet ristissä siinä katseltiin, kuinka Emma juoksutti Majta kehässä ja tuomari arvioi koiria. Lopulta (taas loputtoman pitkältä tuntuvan ajan kuluttua) tuomari ojensi urokselle VSP-ruusukkeen ja Majlle ROP-ruusukkeen! Tämähän tarkoitti sitä, että Maj oli tämän näyttelyn Rotunsa paras koira!
Lisäksi tämä oikeutti osallistumaan vielä Ryhmäkehään, jossa valittiin ryhmän parhaat koirat. Siellä Maj juoksi iloiseen tapaansa, muttei sijoittunut. Tämä ei kuitenkaan harmittanut, koska olihan Maj tehnyt jälleen sellaisen hattutempun näyttelyssä, että ei mitään rajaa! Uskomatonta!
Edelleen vuorokautta myöhemmin olo on huikea, että omistan niin hienon koiran kuin Maj on!
Tässä vielä linkki KoiraNetin tuloksiin Heinolan näyttelyyn.
Arvostelussa sanottiin seuraavaa: "3 years. Lovely head. Dark eyes. Very good ears. Excellent size. Body lovely. Good angulations. Good reach & drive. Lovely temperament."

Tässä vielä onnellisesta voittajasta kuva! Kyllä isin sertipää on päässyt pitkälle! <3

Ps. Pakko oli ottaa ROP-pokaali, koska se taitaa olla once in a lifetime sijoitus mikä Heinolassa saatiin. Sertistä otettiinkin sitten vain ruokaa :)
Niin ja tämä toinen sertihän tarkoittanee sitä, että täytyy käyttötulos pk-lajista (ehkäpä jälki) käydä tekemässä ja sen jälkeen lähteä kolmannen sertin metsästykseen, jotta tästä otuksesta saisi vaikka Suomen Muotovalion!

RTK2 viikossa!

Jestas! Viikko sitten sunnuntaina käytiin tosiaan Ylöjärveltä keräämässä kaksi hyväksyttyä AVO-luokan tulossa rallytokossa ja eilen käytiin nappaamassa vielä sellainen Kouvolasta. Tämähän tarkoitti siis sitä, että kolme hyväksyttyä tulosta kasassa ja siitä seurasi siis koulutustunnus RTK2!

Eilisen kokeen jälkeen on tullut kyllä leijuttua siinä, miten mahtava Majn kanssa on työskennellä ja opetella uusia asioita! On se niin näppärä oppimaan. Huomasin tässä eilen erityisesti, että kyllä se kuuntelee minua ja, kunhan vain minä maltan olla rauhallinen ja tehdä rauhassa kaiken niin Majkin keskittyy ja hommat sujuu. Tästä on siis hyvä jatkaa treenaamista kohti VOI-luokkaa :)

Oli kyllä melkoiset kinkerit eilen ne kokeet. Useammalla AVO-luokan koirakolla koe meni huonosti, koska kenttä näytti tuoksuvan monen koirakon nenään superhyvältä. Onneksi meillä ei Majn kanssa sitä ongelmaa ollut. Meillä oli ongelmana koiran "ylivire" lähtö-kyltillä... Se ilmeni siinä, kun menimme lähtö-kyltille niin näin koirasta, että se on ihan tiukkana lähdössä juoksemaan johonkin suuntaan. Se oli kuin viritetty jousilelu... Sain kuitenkin Majn nätisti vierelleni ja istumaan siinä, kun irrotin remmin. Sain ilmaistua tuomarille, että ollaan valmiina, kun hän sitä kysyi. Tuomarin sanoessa ole hyvä, hengitin syvään ja sanoin seuraa. Siitä seurasi se, että Maj sinkosi kahden kyltin verran radalle... Aika napakalla äänellä kutsuin Majn takaisin ja hän onneksi tulikin. Nostin käden ylös ja totesin, että otamme uudelleen tämän lähdön. Hengitin syvään ja katsoin, että koira oli hieman rennompi nyt.

Seuraava yritys toimi ja päästiin liikkeelle sen kummemmitta ongelmitta. Koko radan ajan Maj seurasi ja teki mitä pyysin. Koko ajan tsemppasin itseäni vain hengittämään ja tekemään rauhassa kaiken. Yhden kyltin kohdalla mietin tuliko nyt miinuksia, koska minusta näytti, että Maj teki kaksi istumista sivulle tulossa, mutta ilmeisesti ei näin mennyt. Ainoat miinuspisteet tuli alun säntäilystä: -3. Täten yhteistulos oli 97 pistettä!!

Kaikkiaan AVO-luokassa kisasi 18 koiraa ja tuolla pistemäärällä meille irtosi 1. sija sekä tosiaan se RTK2, kun pisteet olivat hyväksytyn tuloksen verran.

Uusi asia oli myös se, että kaikille koirille tehtiin juoksutarkastus (myös uroksille tasapuolisuuden nimissä), koska se kenttä tuoksui monesta koirasta niin hyvälle. Vaikka tiesin, ettei omalla koiralla voi olla juoksua, niin siitä huolimatta tilanne hieman jännitti. Toki Majsteri oli tilanteessa kuin kotonaan, eikä kokenut suurta häiriötä siitä, että tuomari kävikin tarkastamassa tilanteen.

Tässä linkki vielä tähän suoritukseen, jolla RTK2 irtosi.

PS. Ja olipas muuten huippupalkinnotkin tässä kisassa! Saatiin sateenvarjo, muumimuki (!), koiralle herkkuja, ohjaajalle herkkuja, koiranshampoo ja vielä narulelu sekä lahjakortti tulevaisuutta varten johonkin kokeeseen! 

Kuulumisia viime kuukausilta

Edellisestä blogitekstista on kulunutkin jo muutama kuukausi. On ehditty taas touhuta kaikenlaista.

Käytiin kokeilemassa huhtikuun lopulla pelastuskoirien jäljen peruskoetta. Tällä kertaa päästiin jo pidemmälle kuin syksyllä! Nosto onnistui upeasti ja sen jälkeen lähdettiin ajelemaan jälkeä. Kolme ensimmäistä esinettä nousi hienosti, mutta sen jälkeen tuli hukka ja ei viimeistä esinettä löydetty. Ei siis vieläkään päästy peruskoetta jäljeltä läpi...

Noh, tästä ei lannistuta! Treeniä lisää ja viimeistään syksyllä uudelleen kokeisiin! Samaan aikaan treenataan hakua, että jos vaikka päästäisiin haun peruskokeisiin myös osallistumaan. Olisi sitten ne peruskokeet tehtynä ja voisi alkaa loppukokeeseen treenaamaan.

Tämän vuoden alusta lähtien on virta-tarkastukseen menevältä koirakolta vaadittu osaaminen molemmista lajeista. Tämä tarkoittaa sitä, että koirakon pitää läpäistä molemmista lajeista peruskokeet ja toisesta loppukoe. Kumpaan loppukokeeseen minä ja Maj sitten aletaan treenata on vielä vähän mysteeri. Tavallaan olen tällä hetkellä enemmän kallellani hakuun, mutta saa nähdä, että miten tässä käy. Voihan olla, että jos jossain vaiheessa jäljeltä loksahtaa paikoilleen joku iso palanen, niin se on sitten se loppukoelaji.

Haun ja jäljen lisäksi on treenailtu rallytokoa ja tokoa. Molemmissa siis suoritettuna alokasluokka, joten avoimenluokan liikkeitä on lähdetty hahmottelemaan ja tutkailemaan.

Eilen olikin rallytokon AVO:n kanssa oikein tulikoe, koska osallistuttiin Ylöjärvellä tuplakisaan. Tavoitteena oli saada edes yksi hyväksytty tulos, joten siihen nähden eilinen meni paremmin kuin hyvin! Ensimmäisestä kisasta saatiin 82 pistettä. Tuomari tykkäsi kuitenkin meidän menosta ja saatiin sitten tuomaripalkintokin siitä hyvästä, että rallateltiin hyvällä meiningillä! Tällä radalla oli 7 koirakkoa, joista 5 sai tuloksen ja kaksi hylyn.

Toisesta kisasta saatiin 92 pistettä. Sillä irtosi vaikealta radalta 1. sija ja tuomaripalkinto jälleen! Olipa huippua! Radalla toisessa kisassa oli 10 koirakkoa, joista 5 sai tuloksen. Muilla pisteet jäivät alle 70 ja yksi luopui kesken radan.

Ensi viikonloppuna olisi tiedossa seuraavat rallytokon kisat AVO-luokassa ja jos kaikki menee kuten pitääkin, niin viimeiset! Sieltä siis metsästellään RTK2 koulutustunnusta... Huh!

Latailen tässä jossain vaiheessa vielä YouTubeen eilisen kisan videot ja päivittelen tiedon sitten tänne :)

Täytyy kyllä taas olla kiitollinen koirasta, jonka mielestä kaikki tekeminen on kivaa ja joka on niin innolla aina kaikessa mukana! <3

1.7.2018 ensimmäisen kisan rata, tuomari Kirsi Petäjä

Ensimmäisen kisan tulokset.

1.7.2018 toisen kisan rata, tuomari Iiris Harju

Toisen kisan tulokset.

 

Onnellinen rallytokon kisaajat :D

RTK1 ja pelastuskoiratreenejä

Pari edellistä viikonloppua on mennyt aika tiiviisti metsässä ja treeneissä. Toissa viikonloppuna oli Mypekon (Myrskylän pelastuskoirat ry) järjestämä hakukatsastus, jossa meidän yhdistyksen vastaava testaaja käy katsomassa koirakoiden tasoa lajeittain.
Ensin oli hakukatsastus, jossa tarkasteltiin ensin teoriassa koiran nykyistä tasoa ja sitten mentiin ihan katsomaan metsän siimekseen, miten etsiminen nyt oikein sitten sujuukaan. Majlla on haku ollut mielestäni mukavasti hallinnassa ja sitä nyt treenattu vähänlaisesti talven mittaan. Ilmaisu on ollut meillä se asia, joka on työn alla.
Majhan on siis rullakoira. No, rullakoirahan pitäisi tehdä niin, että löytäessään kadonneen, koira ottaa rullan pannastaan suuhun, juoksee sen kanssa ohjaajan luo, joka ottaa rullan koiran suusta, kytkee koiran kiinni ja koira johdattaa sitten ohjaajan maalimiehelle. Meillä tämä on ollut jo melko hyvällä mallilla, irtorullien kanssa. Maj siis etsii, löytää maalimiehen, ottaa maalimieheltä rullan ja sitten kiiruhtaa luokseni. Minä otan sitten rullan koiralta ja kytken lyhyen liinan koiran valjaisiin. Tässä kohtaa minun tulisi sitten juosta koiran perässä maalimiehelle. Mutta tässä edeltävästi kuitenkin totesin, että lienee viisainta olla juoksematta. Ja koska koira on niin nopea liikkeinen, että tästä lähtien hän saa sitten juosta ilmaisun jälkeen minun ja maalimiehen väliä. Tulossa on siis jotain rullakoiran ja kertovankoiran välimaastosta. Muutamalla treenikerralla tätä on saatu jo eteenpäin ja Maj tarjoaa aika helposti nyt sitä, että juoksee maalimiehen ja minun väliä. Hienoa!
Tämän lisäksi kehitystä hakuun jatkossa on se, että hankkiudutaan irtorullista kokonaan eroon! Eli seuraavissa treeneissä ei enää niitä sitten jaella kenellekään... Pelottavaa, mutta uskoisin sen kyllä onnistuvan!

Toissapäivänä lauantai meni jälkikatsastuksen merkeissä samassa porukassa. Ensin käytiin läpi koirien taustoja, nykytilaa ja tavoitteita. Sitten lähdettiin ajamaan jälkiä, jotka oli tehty aamulla valmiiksi. Ensimmäisenä Maj pääsi jäljelle.
Tuloksena oli, että nostoja treenattava. Minun pitää malttaa antaa koiran työskennellä ja antaa koiralla tilaa. Lisäksi samalla pitäisi nyt lyhentää jälkiliinaa, jotta olen lähempänä koiraa ja näen mitä koira tekee. Huh! Oppimista kaikki! Mutta hyvää koirassa on se, että ilmaisee esineet hyvin (jo kauempaakin ottaa niistä hajun ja sitten tarkentaa lähemmäs siitä sitten). Ja osaahan tuo otus jäljestää :)

Eilinen meni sitten Porvoossa. Sinne ajeltiin kolmanteen rallytoko kokeeseen ja sehän meni ihan kivasti. Yksi 10 pisteen virhe tuli, kun Maj ehti istua ja en ollut ihan varma siitä sillä hetkellä niin en sitten uusinut liikettä. Yhden liikkeen uusin ja yhdestä tehtävästä lähti 1 piste, kun koira vähän sähelsi siinä... Mutta kaikkiaan 86 pistettä ja sitä myöten koulutustunnus RTK1! Nyt sitten AVO-luokan temput työn alle :)
Jos jotakuta kiinnostaa, niin tästä pääsee näkemään tuon suorituksen.

Rallytoko ALOHYV x2

Avattiin eilen Majn kanssa myös rallytoko uramme Janakkalassa tuplakisassa. Ja täytyy kehua koiraa, joka teki hommansa jälleen kerran sellaisella innolla, että siitä ihan palkittiin!

Ensimmäinen lähtö jännitti ihan kamalasti! Rataan tutustumisessa käveltiin rata muutaman kerran ympäri ja siinä yritin painaa mieleeni kaikki pikkujutut ja jipot mitä vinkkejä sain Minnalta. Jännitys kasvoi vaan mitä lähemmäs oma vuoro tuli. Huh!

Kun lopulta oma vuoro tuli ja pääsimme aloittamaan suorituksen, niin vierelläni oli intoa puhkuva koira! Toisaalta kauhean hyvä, että ei tarvitse koiraa "nostattaa" kovasti, mutta sen vireystilan hallinta on kyllä toisinaan kinkkistä! Sen vuoksi siis, että saa hillittyä riittävästi koiraa, ettei mene säheltämiseksi koko homma!

Ensimmäinen kyltti lähdön jälkeen oli "istu, kierrä koira". Kyltti uusittiin, koska Maj lähti kääntymään sivullani kuin olisimme tehneet täyskäännöstä vasemmalle. Toisella yrittämällä toimi jo paremmin. Siitä taaplattiin eteenpäin hitaasti (ainakin siltä se tuntui). Yksi kyltti uusittiin vielä radalla, koska Majn mielestä piti mennä takaa käännöksessä, vaikka kyseessä oli 270 asteen käännös vasemmalle. Huh!

Ensimmäisestä radasta pisteitä 86! Enemmän kuin kuvittelin meidän saavan! Aivan huikeata! Pisteiden näkemisen jälkeen odoteltiin, että kaikki suoritukset saatiin tehtä ja sitten odoteltiin palkintojen jakoa. Pisteet eivät riittäneet palkintosijaan, mutta Hienosta yhteistyöstä ja iloisella asenteella suoritetusta radasta saimme tuomaripalkinnon!

Toinen lähtö ei sitten enää pelottanutkaan niin paljon kuin ensimmäinen. Ainakaan ennen kuin piti radalle koiran kanssa mennä... Suu suorastaan kuivui radalla, kun siellä pyörittiin! Ensimmäinen kyltti jälleen tuntui vaikealta. Ainakin itsestäni tuntui siltä, että se meni nollille, koska Maj näytti nousevan maasta ylös ennen kuin sai käskyä. Mutta onneksi pääsin itse liikkeelle niin nopeasti, että ei vaikuttanut pisteytykseen. Toiselta radalta nimittäin saatiin täydet 100 pistettä! Toiseksi nopeimmalla ajalla sijoituimme toiseksi!

Kaikkiaan aika upea avaus rallytokourallemme! Olen jälleen kerran erittäin kiitollinen koirasta, jonka kanssa voi harrastaa hyvinkin erilaisia lajeja ja, joka tekee kaiken täysillä. Mahtava harrastuskoira!

Ps. Tässä ensimmäisen Rallytokokokeen videointi - linkki

Ajatuksia näyttelyistä

Käytin Majn tässä edeltävästi Lahdessa ryhmänäyttelyssä. Hieman jäi hämmentämään tuomareiden erot ja arvosteluperusteet (tai perusteettomuus).

Maj on siis enemmän käyttölinjainen belgianpaimenkoira kuin näyttelylinjainen. Tarkoittanee käytännössä sitä, että käyttöominaisuudet edellä tapahtunutta jalostusta taustalla, ei niinkään ole tuijotettu näyttelytuloksia. Ehkä. En ole (vielä) mikään asiantuntija näissä asioissa, mutta hiljalleen opettelen.

Noh, Maj sai mielestäni hyvän arvostelun. Arvostelun, jonka saanut koira voisi saada vaikka laatuarvosteluksi Erinomaisen (ERI). Mutta Maj sai laatuarvosteluksi Hyvän (H). Mitään selkeää suurempaa virhettä ei arvostelusta noussut esiin, joka siis tässä:

"2-vuotias (Esittäjänä toiminut Emma ei muistanut Majn tarkkaa ikää :) ). Melko kookas. Pitkä vaikutelma. Riittävä luuston vahvuus. Syvä, hieman kapea rintakehä. Voimakkaasti kulmautunut takaa. Yhdensuuntaiset, mutta hieman löysät liikkeet. Pitkä pää. Varsin niukka otsapenger. Pyöreät silmät. Pitkät korvat. Oikeanlainen karva ja karvanlaatu. Avoin ja luoksepäästävä."

Avoimessa luokassa Majn kanssa oli kolme muuta koiraa. Kaikki selkeästi näyttelylinjaisia. Heistä yksi sai Erinomaisen ja kaksi Erittäin hyvää (EH) laatuarvostelua. Siinä seurailin koirien arviointia ja huomioni kiinnittyi siihen, kuinka näiden koirien hännät olivat takajalkojen välissä ja koirat selkeästi hieman jännittivät tilannetta. Yhden häntä oli suorastaan vatsan alla. Majn häntä kehässä pääasiassa seisetessä rentona tai hieman heiluvana, koko ajan. Juostessa tyypillisesti Majmaiseen tapaan hieman yläasentoinen. Maj oli rento, meni tuomaria vastaan ja käyttäytyi muutenkin esimerkillisesti kehässä.

Lueskelin belgianpaimenkoirien rotumääritelmää ja siellä luonteesta sanottiin sitä, että arvoisteluissa tulisi painottaa "tasaista" ja "pelotonta" luonnetta. Se mihin olen kiinnittänyt huomiota on, ettei näin useinkaan ole. Rohkeat ja tasaisesti kehässä käyttäytyvät koirat eivät näytä pärjäävän. Jos koira ei suorastaan ole aggressiivinen, niin mikään ei estä sitä saamasta ERI:ä tai EH:ta.

Tässäkin näyttelyssä kehässä yksi nuorten luokan narttukoira oli selvästi arka ja sen vuoksi näytti moneen otteeseen siltä, että puree kohta tuomaria. Teki jopa muutaman valehyökkäyksen tätä kohti... Siitä huolimatta kyseinen koira sai laatuarvosteluksi H:n. Ja rotumääritelmässä arkuus ja aggressiivisuus määritellään kuitenkin hylkääviksi virheiksi!

Kennelliiton sivuilla koiranäyttelyiden esittelytekstin ensimmäinen lause on tämä: "Koiranäyttelyitten perimmäinen tarkoitus on palvella koirien jalostus- ja kasvatustyötä. "

Jos tämä tosiaan on tarkoitus, niin eikö näyttelyissä tulisi silloin palkita ne koirat, jotka palvelevat jalostusta parhaiten? Tällöin siis pitäisi ottaa huomioon myös koirien luonteet, rotumääritelmän mukaisesti, huomioon tarkemmin.

Näyttelystä nyt hieman yli viikko ja edelleen olen hämmentynyt tästä asiasta ja siitä miten erilaisia tuomarit ovat. Ei missään muuallakaan ohjeiden suhteen saisi noin paljon soveltaa ja säveltää kuin mitä koiranäyttelyissä näyttää olevan mahdollista.

No, mutta. Maj on erinomainen koira minun mielestäni! Ja se tässä lienee tärkeitä ;)