sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kilpaura avattu

Sanotaanko nyt ensin vaikka, että vuosi sitten olin vielä täysin vakuuttunut siitä, etten tule mihinkään muihin kokeisiin osallistumaan Majn kanssa kuin pelastuskoirakokeisiin. No, vuoden mittaan sitä on alkanut kuitenkin haaveilla, että josko kuitenkin sitä jotain muutakin tekisi. Ensin heräsi ajatus BH:n suorittamisesta. Siitä keskustelin sitten Majn isän omistajan Minnan kanssa ja siinä yhteydessä tuli ilmi, että TOKOn alokasluokka voisi olla vielä "helpompi" aloitus. Tästä sitten heräsi ajatus, että josko sitä kokeilisi. Edellisessä tekstissä tosiaan kerroin, kuinka käytiin kokeilemassa möllitokoa ja se meni jo ihan kivasti.

Nyt eilen 15.7.17 uskallettiin mennä ihan oikeisiin TOKOn kokoisiin. Viimeinen viikko toki meni jännittäessä, että alkaakohan Majn juoksu jo vai eikö ala... Onneksi ei alkanut! No, kuitenkin alokasluokassa oli 6 koirakkoa. Yksi berninpaimenkoira, kaksi belgianpaimenkoiraa, yksi karkeakarvainen mäyräkoira, yksi sheltti ja yksi valkoinenpaimenkoira. Berni eikä sheltti olleet aiemmin kisanneet, joten samalla viivalla heidän kanssaan oltiin.

Oma jännitys nosti päätään jo pari viikkoa sitten, kun tajusin, että kokeet ovat ihan nurkan takana! Aamulla sitten jännitys nousi ihan uusiin lukemiin ja koirakin sen taisi jo aistia. Tavallaan teki mieli jättää väliin koko koe, mutta sitten kuitenkin oma halu kokeilla ja nähdä, että miten tässä käy vei voiton ja kohti koepaikkaa lähdettiin jännityneinä.

Paikalle päästyämme ilmoittauduin kokeeseen ja sain ehkä pieneksi järkytykseksi kuulla, että olemme ensimmäisinä menossa radalle Majn kanssa. Tästä järkytyksestä selvittyäni täyttelin kisakirjaan tiedot ja sitten jäätiin seuraamaan AVO-luokan suorituksia. Siinä kohtaa oli jotenkin huojentavaa nähdä, että myös siinä luokassa olevat koirat saattoivat nollata jonkin osan. Eikä kaikki ollutkaan niin täydellisiä aina.

Hiljalleen minuutit matelivat ja pääsimme lopulta aloittamaan ALO-luokkaa. Ensimmäisenä tuomari totesi, että oikea koira osallistumassa kisoihin tarkastamalla sirun (niiltä koirilta, jotka eivät aiemmin kokeisiin olleet osallituneet niin tarkastettiin siru). Sen jälkeen koitti luoksepäästävyys osuus. Siitä olen ylpeä! Maj rauhallisesti käveli tuomarin luo ja antoi silittää ja tarkastaa, ettei juoksua ole! Aiemmin koin hieman ongelmallisena ihmisten luo menemisen, koska Maj yritti suorastaan uida liiveihin, joten tämä tyyneys on nyt ollut kehitys oikeaan suuntaan. Toki varmasti koira aisti minunkin jännitykseni ja sen vuoksi hieman rauhallisempana meni tilanteeseen.
No, tästä siis selvittiin ja päästiin sitten suorituksiin.

Ensimmäisenä paikalla olo makuuasennossa
minuutin verran. Eniten jännitti, että lähteekö Maj humputtelemaan sillä hetkellä, kun otan taluttimen irti... No ei lähtenyt! Siinä se istua nökötti vierelläni ja odotti käskyä käydä maahan rauhassa. Saatiin koirat maahan ja siirryttiin muutaman kymmenen metrin päähän odottamaan, että se pitkä minuutti kuluu. Maj makoili rauhallisena ja kuitenkin tarkkaavaisena paikallaan. Ei yrittänyt ryömiä minua kohti eikä mitään muutakaan. Jännitysmomentin paikalla makuuseen toi yksi uhkarohkea perhonen, joka siinä lenteli muutama metri Majn edessä. Näin koiran kiinnittävän siihen huomiota ja olin jo ihan varma, että kohta lähtee sellainen perhosen pyydystäminen käyntiin, että... Eipäs lähtenyt! Siellä Maj makasi paikallaan ja perhonen sai lennellä rauhassa. Paluu koiran luo ja siinä piti vielä jännittää, että malttaako Maj odottaa käskyä nousta istumaan vai ennakoiko tulevaa. Ei tässäkään vielä tehnyt mitään outoa ja nousi vasta käskyllä! Ensimmäinen liike ja 10 pistettä!

Tämän jälkeen pieni hengähdys tauko ja toinen koira kolmikko suorittamaan paikalla oloa. Siinä kerkesi kiitellä ja kehua koiraa hyvästä suorituksesta.
Se hetki ei kauaa kestänyt, kun jo pitikin sitten lähteä kehään omaan yksilösuoritukseen. Ensimmäisenä estehyppy. Sen kanssa muutama päivä jälleen oli taisteltu, koska oli vaan niin paljon kivempaa kiertää estä kuin hypätä sen yli Majn mielestä useamman kerran. Aamulla kerran kotona hypättiin omatekoinen este, joka onneksi sujui. No, kisasuoritus lähti liikkeelle mukavasti. Koira jäi ensimmäisellä käskyllä odottamaan. Pääsin itse omalle paikalleni ja kutsuin Majn luokseni. Hyppy meni sulavasti ja kauniisti! Hypyn yhteydessä Maj tulee normaalisti eteen ja siitä käsken sivulle, mutta tällä kertaa Maj päätti tehdä saksalaisen sivulle tulon hypyn loppuun. Toki sydän kerkesi jättää lyönnin välistä, kun koira syöksyy väärää puolta kohti. Ajatus "nämä kokeet olikin sitten jo tässä, kun koira karkasi" välähti heti mieleeni. Mutta mitä vielä! Siitä Maj kaartoi sivulle nätisti ja pisteitä napsahti 10!

Tokihan kaikki ei mene kuin Strömssössä ensimmäisissä kokeissa... Tämän jälkeen oltiin siirtymässä seuraamisen lähtöpisteeseen, niin tietenkin Maj päätti lähteä hömpöttelemään... Siinä jälleen ajatus siitä, että tämä oli tässä välkkyi kirkkaana mielessä. Onneksi ei sentään! Maj tuli komennettaessa takaisin ja pääsimme aloittamaan seuraamisen. Siitä sitten kävelemään ja seuruuttamaan koiraa. Oma keskittyminen meni lähinnä siihen, että kuulin mitä liikkuri komensi tekemään, koska niin kovasti humisi tuuli puissa. Seuraamisessa ainakin kerran sanoin yhdessä käännöksessä seuraa, vaikkei pitäisi sanoa.,, Seuraamisesta mentiin liikkeestä maahan menoon, joka muuten meni hienosti, mutta vähän hitaan tuntuisesti Maj sen maahan menon teki jo, josta puoli pistettä lähti. Sen jälkeen luoksetulo. Luoksetulon jälkeen noutoesineen pitäminen (siinä meni piste, kun Majsteri vähän muljutteli noutokapulaa suussaan). Lopuksi vielä kaukokäskyt. Istu-käskyn jouduin toistamaan kertaalleen ennen kuin Maj noudattu käskyä ja se vei meiltä pari pistettä siitä. Kokonaisvaikutelmasta tuli 7 pistettä, koska Maj lähti humputtelemaan kertaalleen...

Joka tapauksessa pisteitä tuli 184, joka oikeutti 1. palkintoon. Saatiinpa vielä kunniapalkintokin! Ja sijoitus oli 3/6, joten ei mennyt ollenkaan hullummin nämä kinkerit! Eipä tässä sitten muuta kuin treeniä lisää ja kohti uusia kokeita!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti