sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Ruotsin matkailua

Eilen koitti SE päivä, eli lähdettiin astutusmatkalle. Edeltävästi mittailtiin progesteronia pariin kertaan ja perjantain mittauksen perusteella varattiin lauantai-iltaan laiva ja sitä myöten majoitukset ja lähdettiin matkaan.

Maj on kyllä kiitollinen matkakaveri! Autossa se joku nukkuu tai kurkkii maisemia. Ei härvää eikä mekkaloi. No okei, ensimmäisen sata metriä saattaa piipata, mutta sitten hiljenee ja nauttii matkasta. Niin nytkin!

Automatka Turkuun sujui ihan ennakoidusti, eli hyvin. Jännin hetki koitti heti sitten, kun piti auto ajaa laivaan. Onneksi oli mukava check-in-henkilö, joka antoi neuvoja ja pahin jännitys laantui sillä. Laivan huristeltiin pitkin ramppia ja sitten kaarreltiin valmiiksi jonoihin aamua varten. Täytyy myöntää, että aika fiksusti tein myös Majn kanssa, kun siirsin sen istumaan takapenkille takakontista ennen laivaan menoa. Sen verran tiiviisti meinaan autot ajettiin, että olisi herkästi varmaan hypännyt takana olevan auton konepellille, jos kontista olisin sitä laivalla ottanut 😅

Päästiin lopulta hyttiin kimpsujen ja kampsujen kanssa. Raahasin häkinkin sinne, vain huomatakseni, ettei sitä edes mahtunut avaamaan hytissä... Oli meinaan aika tiivis tunnelma. Siinä sitten puolisen tuntia pyörittiin ja yritettiin saada tavarat johonkin järjestykseen ja sitten päästiin lopulta yöunille. Minä pyörin ja torkuin, kun samaan aikaan Maj nukkuu kuin pieni possu.

Aamun saavuttua päästiin satamaan ja hiippailtiin uinuvan laivan läpi autokannelle takaisin. Kiivettiin autoon ja puolen tunnin odottelun jälkeen päästiin ajamaan ulos. Hurautettiin muutama kilsa satamasta ulospäin ja päästiin huoltoaseman pihalle. Majsteri sai aamuruoan ja käytiin pienellä kävelyllä sitten ja minä sain kahvia. Sen jälkeen lähdettiinkin huristelemaan melkein kuuden tunnin ajomatkaa kohti sulhasta!

Kasvattaja-Sirpa laskeskeli, että varmaan maanantai tai tiistai olisi se päivä, kun olisi Majn mielestä oikea hetki astua, mutta hyvä silti käydä sunnuntaina jo katsomassa Marcoa. Ensimmäinen etappi oli siis Marcon koti. Sinne löydettiin Google Mapsin avulla ja käytiinkin sitten pienellä kävelyllä. Majsterista Marco vaikutti oikein mukavalta kaverilta ja leikkiä piisasi lenkin ajan. Muutaman kerran näytti mielessä käyvän joku muukin juttu (se miksi reissussa ollaan! 😉), mutta sitten viime hetkellä Maj olikin sitä mieltä, että eipäs vielä. Tämä lenkki meni tutustumiseen ja huomenna mennään tapaamaan Marcoa uudelleen, jos vaikka nyt riittäisi lempeä enempi 😍

Marcon nyt ensimmäiset kertaa tavanneena täytyy sanoa, että hyvältä vaikuttaa! Tasapainoinen ja terveellä päällä varustettu uros, jolla kyky rauhoittua kotona! Hieno valinta kasvattajalta! Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, että reissun tuloksena on supersöpöjä ja -päteviä pikku Marcoja ja Majstereita! 😍
Tässä on Marco 😍

Maj odottamassa aamulla pääsyä autokannelle. 

Hytissä aamulla odottelua. Joka oli kohtuullisen tylsää Majn mielestä 😅

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti